Yliopistossa opiskellessa tulee väistämättä vastaan sekin aika, kun on tehtävä opinnäytetöitä. Meikäläisen tapauksessa ajankohtaisin on luonnontieteitten kandidaattitutkielma eli pieni omatekoinen tutkimus, joka biologiaa opiskellessa tehdään yleensä joko yksin tai jonkin oikean tutkimusryhmän kanssa.
Aluksi en todellakaan osannut sanoa, mistä tekisin kandityöni. Linnut kiinnostivat toki eniten, mutta kasveille tai ötököille soveltuvia purkkikokeita on niiden kanssa vaikeampi toteuttaa. Ongelma kuitenkin ratkesi, kun kandiohjaajani sai yhteydenoton eräältä kulttuuripuolen graduntekijältä. Tämä kaveri oli valinnut aiheekseen Kainuussa sijaitsevan Köngäskierroksen retkeilyreitin maisema- ja kulttuuriarvot ja kaipasi oman alansa osaamisen kylkeen hieman luonnontieteellistä näkökulmaa. Kun tarkempia vaatimuksia ei ollut, kiinnostuin heti ja päädyin parin palaverin jälkeen saman retkeilyreitin luontoarvojen tutkimiseen lintulaskennan avulla :D
Kun erinomaisen poikkitieteellinen yhteistyöprojekti oli viritelty käyntiin, tarvittiin yksityiskohtaisempi suunnitelma aineiston keräämisestä. Lintujen esiintymisen vuoksi ainoa hyvä ajankohta oli kesäkuun alkupuoli (ja siitäkin vain aamutunnit), ja sopivan aineiston saamiseksi kartalta katsottiin parinkymmenen kilometrin mittainen pätkä reitistä Puolangan kunnan puolelta. Tämä tarkoittaisi vaellusta ja 1-3 yön viettämistä maastossa, mihin tarvittiin varusteiden ja ruokien lisäksi kyydit vaeltamamme osuuden alkupäähän ja loppupäästä pois. Onneksi yhteistyökumppanillani oli kontakteja Mustarinda-seuraan, joka omistaa kohdealueellamme suuren talon ilmeisesti tiede- ja taideihmisten majoittamiseksi. Hänellä oli myös kokemusta vaeltamisesta ja mahdollisuus maksaa bensat, kunhan saisin auton käyttöön. Ja sehän onnistui.
Kaikki järjestyi siis mainiosti kuntoon, ja pääsimme lähtemään heti yo-juhlahälinän jälkeisenä päivänä. Menomatkalla pysähdyimme noin puolessa matkassa kahville gradukaverini isän luokse, mikä tarkoitti esimerkiksi elävästi kerrottuja juttuja uistelijoilta kaloja varastavista hylkeistä sekä tutustumista sympaattiseen shetlanninlammaskoiraan, joka näytti uskomattoman pitkäkarvaisuutensa vuoksi yhtä leveältä kuin korkealtakin :D Tämän jälkeen nappasimme Kajaanista kyytiin kaksi Mustarindan talolle matkustavaa harjoittelijaa, joista toinen toimi myöhemmin kyytiapunamme. Matka sujui ongelmitta ja aikataulussa, vaikka reitillämme oli vähän ennen kohdetta jopa (vahvistamattoman tiedon mukaan) koko Suomen tieverkoston jyrkin ylämäki.
 |
| Tällainen lippu tervehti meitä perillä. |
Alun perin olimme ajatelleet viettää ensimmäisen yön maastossa, jotta pääsisimme hyvissä ajoin aloittamaan. Käytännöllisyys ja mukavuudenhalu kuitenkin voittivat, ja yövyimme Mustarinda-talolla. Tai ehkei voi puhua yöpymisestä - yrityksestä huolimatta emme saaneet lainkaan unta, ja kyytimme lähti liikenteeseen jo hieman yhden jälkeen... :D Pienen muuttujan tilanteeseen toi auton huurtuminen, sillä tekniikan anti-ihmelapsena en saanut auton ilmastointia toimimaan ja tuulilasia oli pyyhittävä jatkuvasti sisäpuolelta. Lisäksi oma seikkailunsa oli yrittää löytää oikea paikka keskeltä korpea, kun mukanamme oleva paperikartta näytti retkeilyreitin kulun muttei ollut riittävän tarkka muuten ja Google Maps toimi juuri päinvastoin. Ajoimme kuitenkin vain kertaalleen ohi ja pääsimme aloittamaan aikataulussa klo 2:30.
 |
| Ei hassumpia maisemia. |
Tutkittava osuus kuului myös UKK-retkeilyreittiin, jonka olisin odottanut näkyvän maastossa hieman paremmin. Siniset merkit puissa olivat paikoin hankalasti nähtävissä, ja itse polkukin saattoi kadota totaalisesti näkyvistä. Ilman karttaa olisimme ainakin viettäneet muutamassa paikassa huomattavasti pidemmän ajan arpoen oikeaa suuntaa, eikä laskentamenetelmän vuoksi lataamani Sports Tracker-sovelluskaan ollut täysin ongelmaton käyttää tähän tarkoitukseen. Rinkka ja univelka painoivat jonkin verran ja kosteimmissa kohdissa lenkkareilla joutui hyppimään melko tarkasti mättäältä toiselle, mutta huonot puolet onneksi loppuvat tähän.
 |
| Leirielämässä on hyvätkin puolensa. |
Plussista ensimmäisenä on mainittava sellainen suorastaan taivaallinen siunaus, että vastoin odotuksia hyttyset puuttuivat reitiltä lähes kokonaan! Lisäksi etenimme odotettua nopeammin ja pääsimme Pyssylammen laavulle 10 kilometrin päähän aloituspisteestä jo ensimmäisen aamun aikana. Käytännöllisyys toimi jälleen ja lepäsimme sekä nukuimme loppupäivän laavussa, ettei tarvinnut pystyttää telttaa :D Myös ruokapuoli oli vaellusmuonaksi varsin ruhtinaallinen, sillä siskoni yo-juhlien ylijäämistä riitti kaikenlaista mukaan: kanasalaattia, kinkku-makaronisalaattia, rieskarullia, voileipäkakkua, naudan ulkofilettä ja Snickers-piirakkaa :D Reissun varsinaista tavoitetta eli lintuja oli kohtalaisesti liikenteessä: havaitsimme yhteensä viitisenkymmentä lajia, joista sinipyrstön näin ensimmäistä kertaa elämässäni.
 |
| Virtavästäräkki Hepokönkäällä, reissun toiseksi harvinaisin lintu. |
Hieman ensimmäistä paremmin nukutun yön jälkeen lähdimme jatkamaan laavulta klo 3:00. Jälkimmäinen puolisko sujui yhtä hyvin kuin ensimmäinenkin, vaikka parin viimeisen lämpimämmän tunnin aikana seuraksemme ilmaantuikin jonkin verran hyttysiä ja mäkäräisiä. Mielenkiintoisin kohde tältä osuudelta oli Hepoköngäs, joka on kuulemma erään äänestyksen tuloksena Suomen kaunein vesiputous ja 18 metrin pudotuksellaan myös yksi korkeimmista. Muuten tavanomainen havumetsä ei yllätyksiä juuri tarjonnut. Kyytimme saapui pienen odottelun jälkeen, ja pääsimme pois maastosta.
 |
| Hepokönkään varsinaista putousta edeltävä koski. |
Mustarinda-talolla kävimme vielä suihkussa ja söimme, minkä jälkeen ajoin noin neljänsadan kilometrin kotimatkan yhteen menoon. Kotiin päästyäni nukuin nöyrästi ensin neljän tunnin päiväunet ja saunomisen jälkeen vielä kahdeksan tunnin yöunet, johan alkoi helpottaa. Aineisto siis tuli ja muutama uusi kokemus kaupan päälle. Varsinainen työhän alkaa vasta tästä, mutta ehkä nautin lomasta vähän aikaa ihan rauhassa ennen kuin alan miettiä pidemmälle... :D
