perjantai 27. toukokuuta 2016

Unelmasta todeksi

Oli joulukuu vuonna 2013 ja luin mahtavan inspiroivaa kirjaa nimeltä Punaisen kuun aikaan, joka kertoi 24/7-rukousliikkeen synnystä. Jostain itselleni käsittämättömästä syystä sain lukiessani unelman - entä jos omassakin kotikaupungissani olisi paikka, jossa olisi jatkuva rukous käynnissä? Paikka, joka voisi yhdistää eri suunnista tulevia uskovia rukoilemaan yhdessä, tukea erilaisia unelmia ja olla koko kaupungille suuri siunaus? Muistan usein valittaneeni sitä, etten omista lainkaan suuria unelmia. Ehkä tässä olisi jo ainesta.

Kuten moni tietää, lähdin alkuvuodesta 2014 armeijaan, mikä merkitsi rukoushuoneajatukselle lykkäystä. Kajaanista käsin tuskin olisi tehnyt paljoakaan idean viemiseksi eteenpäin, joten odottelin palveluksen loppumista ja sain odotellessani jopa hieman vahvistusta. Palattuani Jyväskylään lopullisesti lähdin innokkaasti etsimään samansuuntaisen näyn jakavia ihmisiä sekä keinoja rukoushuoneen perustamiseen.

Vaan kuinkas sitten kävikään? Ehkä en uskonut unelmaani tarpeeksi vahvasti tai ehkä ei ollut vain oikea aika, mutta joka tapauksessa lannistuin varsin nopeasti laimeasta vastaanotosta. Sain kyllä selville, että Jyväskylässä oli vuosia sitten toiminut 24/7-rukoushuone erään suuremman tapahtuman yhteydessä ja jonkun vuoden sen jälkeenkin, mutta en päässyt pidemmälle kuin keskustelemaan erään silloisen mukanaolijan kanssa. Unelma hautautui muilla seurakunnallisilla kentillä palvelemisen, opiskelun ja sekavien ihmissuhdekuvioiden alle.

Ilmeisesti se oli kuitenkin edelleen hengissä. Marraskuussa 2015 päädyin nimittäin rukoustilanteeseen, jossa asia nousi uudelleen esille varsin pysäyttävällä tavalla. Vanhan unelman toimivuutta oli siis pakko harkita uudelleen. Vaikka en puhunut alkuun monellekaan ihmiselle, vastaanotto oli sen verran hyvä, että päädyin tiedustelemaan edellisen rukoushuoneen kohtaloa aiemmin saamani kontaktin kautta. Tilan löytäminen oli suurin kysymys tässä vaiheessa, ja sain toisen vanhassa rukoushuoneessa aktiivisesti toimineen henkilön nimen lisätietoja varten. Hämmennys oli suuri, kun kuulin, että rukoushuoneen toiminta ei virallisesti ollut lakannutkaan. Se oli siis toiminnassa edelleen, enkä ollut milloinkaan kuullut siitä?

Kuten arvata saattaa, toiminta ei ollut kovin laajamittaista. Katulähetyksen Gummeruksenkadulla ylläpitämän nuortentilan perimmäinen pieni huone oli edelleen jossakin määrin sisustettuna rukoushuoneeksi, mutta sisustuksessa tuskin oli vuosikausiin tapahtunut muutoksia ja suuri osa tavarasta oli turhaa romua. Lähtökohdat eivät ehkä olleet kovin rohkaisevat. Silti juuri tästä pisteestä ihmeet vasta alkoivat.

Tammikuun alussa saimme sovittua palaverin huoneen vastuuhenkilön kanssa. Selvisi, että siitä oli maksettu vuokraa useamman vuoden ajan lähinnä siksi, ettei Jumala ollut käskenyt lopettaa, eikä syytä tähän ollutkaan enää vaikea arvata :D Saimme luvan ottaa huoneen aktiivisempaan käyttöön ja sisustaa sen haluamallamme tavalla! Siivosimme ja järjestelimme tilaa tuntikaupalla 3-4 hengen porukalla, mistä tuli hieman Nehemia-fiilis :D Projektin vertauskuvallinen merkitys ei suinkaan ollut kaukana muurien rakentamisesta.

Kuten Nehemian kirjan tilanteessa, vastustustakin riitti. Itse törmäsin siihen eniten ihmissuhteiden kautta, mutta ainakin talkooporukan opiskelukiireet ja koko kiinteistön lattiaremontti vaikuttivat myös oman osansa ja projekti venähti useammalla kuukaudella. Yksi suurimmista ongelmistamme oli pitkään hirveä punainen sohvanrotjake, joka kuului tilan alkuperäissisustukseen ja soti nuhjuisella olemuksellaan kaikkia sisustustiimimme visioita vastaan. Vanhatestamentillista polttouhria mietittiin ykkösvaihtoehtona, vaikka polttouhrien idea uhrata parhaastaan ei todellakaan olisi toteutunut eikä Jumala sen enempää kuin kukaan muukaan olisi mielistynyt palamistuotteena syntyneeseen tuoksuun. Lisäksi pari hankkimaamme patjaa oli heitetty lattiaremontin yhteydessä epähuomiossa menemään.

Mutta kuten kävi Nehemialle, niin kävi tietyssä suhteessa meillekin. Kävin lopulta hakemassa sohvan peräkärryn kanssa pois vakaana aikomuksena viedä se mökille juhannuskokon jatkeeksi, mutta isäni halusi vielä yrittää löytää sille uuden omistajan. Ja kuinka ollakaan, netti-ilmoituksen seurauksena saimme lopulta viedä sohvan miehelle, jonka asunnossa ei ollut ensimmäistäkään huonekalua, vaan pelkästään yksi ainoa viltti nukkumista varten! Omasta taakastamme tuli suuri siunaus, ja sen tilalle ostamamme sohvan lisäksi huoneeseen ilmaantui remontin yhteydessä yllättäen toinenkin sohva :D Lisäksi uusia patjoja yläkerran kirpparilta tiedustellessa eräs nainen kuuli "sattumalta" kysymyksen ja tarjosi itselleen tarpeetonta patjaa käyttöömme. Samasta suunnasta saamme ilmeisesti vielä verhoja ja mattoja :)

Lopputulos on siis se, että saimme vihdoin nyt toukokuun loppupuolella vihkiä rukoushuoneen (epä)virallisesti käyttöön! Vaikka sisustus on vielä keskeneräinen, tiedotus on jäänyt vähäiseksi eikä toimintaa ympäröivän tilan aukioloaikojen vuoksi voi toteuttaa 24/7-pohjalta, tällainenkin aloitus on jo iso juttu ja Jumalan ihme. Ihmeitä on epäilemättä odotettavissa vielä paljon lisää - tunnetaan huomattavan monia esimerkkejä, joissa valtakunnallisesti tai jopa kansainvälisesti merkittäviä asioita on seurannut pienestä alusta ja säännöllisestä rukouksesta. Unelmien seuraaminen selkeästi kannattaa, ainakin yhdessä Jumalan kanssa ;)

Tältä näyttää tällä hetkellä.

Jos oot jyväskyläläinen ja tämmönen toiminta kiinnostaa niin tervetuloa mukaan rukoilemaan, multa saa tarkempia tietoja! Jos et, oot kuitenki yhtä lailla tervetullut käymään :D Erityisen kiitollinen oisin myös rukoustuesta koko tätä projektia kohtaan, että tässä vois tapahtua Jumalan tahto eikä meidän ja selviäis mihin suuntaan tätä toimintaa on paras kehittää. Kiitos jo etukäteen!