Monella on varmaan omakohtasta kokemusta täydellisyyden tavottelusta tavalla tai toisella. Ite tunnustan ainaki et siihen on aika helppo sortuu - vaadin iteltäni oman kielikorvan täydellisesti tyydyttävää tekstiä myös merkityksettömissä tilanteissa, oon ylikriittinen omia ideoitani kohtaan ja nypin irtohiuksia ympärilläni olevien ihmisten vaatteista :D Pahimmillaan perfektionistiset taipumukset aiheuttaa paljonki turhaa stressiä ja vaikeuttaa elämää monella tavalla.
Mitä perfektionismille voi tehä? Ei oo ihan helppoo kitkee pois asiaa, joka toimii usein niin alitajusesti että on jo antanu sen vaikuttaa ennenku tajuaa ees aatella et mitä tuli tehtyy. Omasta kokemuksesta suosittelen siedätyshoitoo - rauta hioo rautaa ja ihminen ihmistä, joten vuorovaikutus ja ennenkaikkee ajanvietto vähemmän perfektionististen ihmisten kanssa aiheuttaa väkisinki yhteentörmäyksiä ja saattaa hyvinki pakottaa muuttamaan omia tapoja. Seura voi tehä myös hyvällä tavalla kaltaisekseen, tai sitte saat vertaistukea samasta asiasta kärsivältä. Lisäks joskus vaan tarvii omien silmien avaamiseks sen, että joku sanoo sulle ääneen sen miten hölmö oot ku vaikeutat omaa elämääs asettamalla riman liian korkeelle. Ehkä se ei auta mutta ootpa ainaki yrittäny, harvoin tämmöset asiat ihan hetkessä tapahtuu muutenkaan.
Lisäks perfektionismi on tuskin pelkästään huono juttu, sopiva määrä sitä voi lisätä järjestystä ja jopa hauskuutta elämään (ainaki ympärillä oleville ihmisille :D). Olennaista onki tiedostaa jos nää taipumukset alkaa mennä liian pitkälle, sen voi tajuta joko ite tai vielä helpommin kuuntelemalla muita. Erityisen tärkeetä on oppia olemaan armollinen itelleen, vaikkei pääsiskään haluamaansa tavotteeseen. Perfektionismi on ehkä hyvä renki, mutta varmasti ainaki huono isäntä.
Kolahtipa tai ei, voit lopuks vielä miettii, tunnistatko ittes perfektionistien määritysoppaasta:
Osa-aikainen perfektionisti: elämästäsi löytyy vaikkapa vain yksi tai joka tapauksessa hyvin rajallinen määrä asioita, joissa pyrit täydellisyyteen. "Muulla ei ole väliä, kunhan maton hapsut ovat suorassa."
Perfektionistinen perfektionisti: täydellisyyden tavoittelu ei ole pelkkä sivujuonne, vaan omistat sille koko elämäsi. "Kaikki hyvin? Ei riitä."
Kaappiperfektionisti: taipumuksia löytyy, mutta et tahdo kenenkään tietävän niistä. "Ai missä se AP-kerho (Anonyymit Perfektionistit) kokoontuukaan?"
Pessimistinen perfektionisti: et tahdo edes aloittaa mitään, koska tiedät, ettet kuitenkaan saa tehtyä sitä täydellisesti. "Eipähän tarvitse pettyä."
Katkera perfektionisti: koska teit jotakin etkä päässyt haluamaasi täydellisyyteen, tuhoat epäonnistuneen tuotoksesi. "Jos en saa siitä itselleni iloa, niin miksi kukaan muukaan saisi?"
Pohjalainen perfektionisti: et varsinaisesti pyri täydellisyyteen, mutta tunnut pääsevän siihen usein etkä valitakaan siitä. "Parhaamme yritetähän mutta priimaa tuppaa tulemahan."
Laiska perfektionisti: olet perfektionisti ainakin jossakin asiassa niin kauan, kunnes vaaditun vaivannäön määrä ylittää halusi päästä täydellisyyteen. "Ei se ole ihan niin justiinsa."
Ja on näitä varmasti enemmänkin. Ite taidan myöntää kuuluvani tähän viimeseen kategoriaan... :D
