maanantai 26. lokakuuta 2015

Syyskuvien satoa, osa 2

Voisin kertoo tässäki postauksessa kaikenlaista jännää. Voisin kertoo miten päädyin Ryttylän isoskoulutusleirille juontamaan, miten Porrasorkesteriin saatiin ekan kerran ikinä mukaan sähköbasso ja klarinetti tai miltä tuntu onnistuu yli odotusten tentissä jonka luuli reputtavansa. Tällä kertaa tyydyn kuitenki vaan antamaan syksyn aikana otettujen kuvien puhuu puolestaan, edellisestä kerrasta onki jo aikaa. Ja ainii, Herra on hyvä ja Hänen armonsa kestää iankaikkisesti!




Tässä linnussa on asennetta!






Vauhtia ja vaarallisia tilanteita.




torstai 15. lokakuuta 2015

Levosta käsin

Mun elämässä on tapahtunu jotain mitä en ois vielä pari vuotta sitte voinu kuvitellakaan! Oon oppinu lepäämään :D Tai jos en vielä täysin oppinu niin ainaki ymmärtäny etten oo poikkeus siitä säännöstä et ihminen tarvii lepoa. Voi olla etten aikasemmin oikeestikaan tarvinnu sitä yhtä paljon (ja oon vaan tulossa vanhaks :D), mut tämän syksyn pienimuotonen uupumus joka tapauksessa pysäytti miettimään.

Yks asia joka erityisesti herätti ajatuksia oli kymmenestä käskystä kolmas: muista pyhittää lepopäivä. Näistä käskyistä voi olla helppo ajatella, että jos niitä mikään Jumala ees on antanu, ne edustaa lähinnä sairasta huumorintajua rajottaessaan ihmisten elämää turhaan. Kuitenki, jos Jumala on sitä mitä väittää Raamatussa olevansa eli rakastava Isä, käskyissä täytyy olla oikeesti jotain perää. Entä jos niitten ykköstarkotus onki suojella elämää sitä hajottavilta tekijöiltä?

Vanhassa testamentissa luvataan siunaus lain käskyjen noudattamisesta ja kirous niitten rikkomisesta. Nyt uuden liiton aikana tilanne on sikäli erilainen, että Jeesuksen ansiosta Mooseksen laki ei kokonaisuudessaan velvoita uskovaa. Uusi testamentti vahvistaa osan säädöksistä vain historiallista Israelin kansaa koskeviks, mutta esimerkiks kymmenen käskyä on voimassa edelleen eikä niitten alkuperänen merkitys ei oo muuttunu mihinkään. Jos ne on tosiaan annettu ihmisen parhaaks, niitten rikkomisesta ei voi seurata pitemmän päälle hyvää - liittypä tähän erityistä kirousta tai ei, säännöllisen levon hylkääminen on yksinkertasesti tyhmää.

On nimittäin jo fysiologinen fakta että ihminen tarvii lepoa, ja saman tarpeen huomaa muuallakin ympärillämme. Vuorokauden valvominen vaikuttaa kuin humalatila, eläinten käyttäytymistä selvittävissä kokeissa tarpeeksi kauan valvotetut rotat kuolevat, valtaosa pohjoisesta luonnosta lepää lähes puoli vuotta lumen alla ja pätevä ikiliikkuja on edelleen keksimättä. Näistä luontaisista rajoista huolimatta nykyaika tuntuu pyrkivän kaikessa tehokkuuden maksimointiin ja rajattomasti kasvavaan tuottoon. Jos et pysty tuottamaan tarpeeksi, menetät paikkasi paremmalle. Ei ihme, että stressi ja uupumus on niin yleisiä tällasten vaatimusten keskellä.

Ja lopulta yksinkertanen lepo ois kuitenki yleensä paras lääke stressiin ja uupumukseen. Säännölliset rytmit tekee usein hyvää ihmiselle, eikä kuus enemmän tai vähemmän työlle omistettua päivää suhteessa yhteen täydelliseen rentoutumispäivään vaikuta ollenkaan hassummalta. Tietenki myös työpäivinä saa (ja pitääki) levätä eikä koko lepopäivän tarvii olla fyysistä lepoa, jokaisella lienee omat tapansa rentoutua ja virkistäytyä. Lisäks vaikka yks kolmannen käskyn alkuperäsiä pointteja todennäkösesti on kunnollinen ajan pyhittäminen Jumalalle lepopäivänä, juutalaisten sapattipäivä tai sunnuntai ei oo päivien joukossa itessään muita pyhempiä - minkä tahansa muunki päivän voi pyhittää suositellun rytmin mukaan.

Kyllä mullaki taitaa tässä olla vielä oppimista, mutta on varmasti parempi tiedostaa se tässä vaiheessa :D Ihminen ei aina osaa kattoo asioita pitkällä tähtäimellä ja saattaa siks puristaa itestään kaiken irti tehostaakseen työpanostaan, mutta raja tulee jokaisella vastaan ennemmin tai myöhemmin ja sillon työkyvyn voi jopa menettää kokonaan pitemmäkski ajaks. Fiksu tapa varjella omaa jaksamistaan on tiedostaa omat rajansa ja kunnioittaa niitä - mitä aikasemmin tajuaa olevansa levon tarpeessa, sitä helpompi tilanne on korjata. Jopa mä saan kaikesta energiastani huolimatta myöntää oman heikkouteni ja tunnustaa lepäämisen tärkeyden, eikä se oo mikään häpeä.

Entä jos oot jo uupunu? Ole armollinen itelles ja myönnä se. Jeesus sanoo: "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon."