Kohti kärsimyksen ongelmaa - ja sen yli?

Kärsimyksen ongelma on yksi yleisimpiä perusteluja sille, miksi Jumalan olemassaolo olisi mahdotonta tai ainakin hyvin epätodennäköistä. Koska maailmassa on kärsimystä, Jumala - jos sellainen on - ei ainakaan voi olla yhtä aikaa hyvä, rakastava ja kaikkivaltias. Yksinkertaista?

Ei välttämättä näin yksinkertaista. Jos asiaa tarkastellaan kristillisestä näkökulmasta, yksi keskeinen kysymys nousee ratkaisevimmaksi yli muiden: voiko Raamattuun luottaa? Raamatussa esitetään paitsi Jumalan toimintaa ja olemusta koskevia väitteitä, myös runsaasti lupauksia kelle tahansa lukijalle. Mikäli Raamattu todella on kaikkivaltiaan Jumalan sanaa, nämä väitteet pitävät paikkansa ja lupauksiin voi luottaa. Kristinusko lähtee tällaisesta oletuksesta, joten se on välttämätön lähtökohtahypoteesi myös tälle tarkastelulle.

Raamatun mukaan kärsimys tuli maailmaan seurauksena ihmisen vääristä valinnoista, jotka ovat seurausta vapaasta tahdosta. Vapaa tahto puolestaan on seurausta Jumalan rakkaudesta ihmistä kohtaan. Rakkauteen ei voi pakottaa, vaan aito rakkaus on nimenomaan vapaaehtoista aivan kuten inhimillisissäkin kuvioissa. Jos Jumala siis olisi luonut maailman, jossa väärin valitseminen ja sitä kautta kärsimys olisivat mahdottomia, ihmisellä ei olisi vapaata tahtoa. Vaikka osa kärsimyksestä ympärillämme, kuten luonnonkatastrofit, ei ole suoranaisesti ihmisen syytä, suurin osa siitä taatusti seuraa nykyäänkin vapaan tahdon väärinkäytöstä. Maailmassa on aivan tarpeeksi resursseja esimerkiksi köyhyyden ja nälänhädän poistamiseen, joten nämä ongelmat ovat ensisijaisesti ihmisen ahneuden ja itsekkyyden seurausta siinä missä sodat ja ihmiskauppakin. Myös luonnonmullistusten aiheuttamasta kärsimyksestä suuri osa pystyttäisiin välttämään, jos köyhiä ihmisiä ei käytännössä pakotettaisi asumaan riskialtteimmilla alueilla.

Vaikka kärsimyksen olemassaolo olisikin pohjimmiltaan ihmisen syytä, eikö kaikkivaltias Jumala olisi jo voinut poistaa sen kokonaan? Meidän näkökulmastamme kärsimys kyllä näyttää usein turhalta, mutta se ei automaattisesti tarkoita samaa Jumalan näkökulmasta. Kaikkivaltiaalle ei olisi temppu eikä mikään järjestää maailmanhistoriaa niin, että pahoillakin asioilla voi olla pidemmällä aikavälillä hyviä seurauksia. On esimerkiksi täysin mahdollista, että yksi ihmiskaupan vuoksi kärsinyt ihminen ryhtyy kärsimyksensä seurauksena toimenpiteisiin, joiden seurauksena ihmiskauppa ja sen aiheuttama kärsimys vähenee huomattavasti. Jumala ei ole jättänyt maailmaa yksin kärsimään, vaan auttaa halukkaita toimimaan pahuuden vähentämiseksi.

Toistaiseksi on kuitenkin tarkasteltu kärsimystä lähinnä yleisellä tasolla ja suhteessa Jumalan kaikkivaltiuteen. Kuinka Raamatun ajatus hyvästä ja rakastavasta Isästä sopii tähän kuvioon, kun mukaan otetaan jokaisen ihmisen yksilötasolla kohtaama kärsimys?

Mahdolliset vastaukset saa huomattavasti konkreettisemmalle tasolle hakemalla rinnastusta inhimillisestä isän ja lapsen välisestä suhteesta. Kaikki, mitä lapsi itse tahtoisi, ei ole todellisuudessa hänelle hyväksi, ja tämän isä tietää lasta paremmin. Pettymykset ovat luonnollinen asia ja auttavat tasapainoiseksi aikuiseksi kasvamisessa, ja myös rakastava isä voi rankaista lastaan vääristä asioista ohjatakseen häntä oikeaan suuntaan - jos lapsi jatkaisi väärää tietä, hän voisi kärsiä tulevaisuudessa vielä enemmän. Vastaavasti Jumala tietää meitä paremmin, mikä on meille hyväksi, ja käyttää myös vastoinkäymisiä vahvistaakseen meitä ja viedäkseen oikeaan suuntaan. Rajatkin ovat rakkautta, ja niiden avulla vältymme kasvamasta pilalle hemmotelluiksi kakaroiksi, jotka saavat aina oman tahtonsa läpi ja käyttäytyvät toisia lapsia kohtaan sietämättömän ärsyttävästi.

Jumala ei isänä myöskään ole kepin ja porkkanan kanssa heiluva pedagogi, joka jää taitavuudestaan huolimatta kylmäksi ja etäiseksi, vaan hän tahtoo elää suhteessa kanssamme rakkautensa vuoksi. Isä, jonka toiminnasta puuttuu läheinen vuorovaikutus ja jota lasten tekemiset eivät lainkaan kiinnosta, ei ole rakastava vaan välinpitämätön. Itse asiassa yksi Raamatun keskeisimpiä opetuksia on se, että ihminen luotiin alun perin Luojan yhteyteen täydelliseen rakkaussuhteeseen ja ainoastaan tämän yhteyden löytäminen uudelleen tuo elämäämme todellisen tarkoituksen. On siis aivan mahdollista, että Jumala sallii osan kärsimyksestämme siksi, että se saisi meidät kääntymään Hänen puoleensa ja löytämään täydellisen rakkauden. Vaikka joutuisimmekin kärsimään hieman, sen salliminen on rakkautta, jos se varjelee meidät monin verroin suuremmalta kärsimykseltä tulevaisuudessa. Mikäli ihminen todella on luotu Jumalan yhteyteen, onnellisuus ilman Jumalaa ei pidemmän päälle toimi.

Tietenkin on mahdollista, ettei Raamattuun voikaan luottaa. Tällöin on joko mahdollista tarkastella muiden uskontojen esittämiä ratkaisuja kärsimyksen olemassaoloon (mikä vaatisi täysin oman tekstinsä) tai miettiä ateistista vaihtoehtoa. Harmi vain, että naturalistinen vastaus kärsimyksen ongelmaan on loogisesti sovellettuna se, ettei kärsimyksellä ole mitään merkitystä hyvässä eikä pahassa. Jos kaikki on pohjimmiltaan seurausta sattumasta sekä täysin tarkoituksettomista ja ohjaamattomista prosesseista materian maailmassa, elämässä on tuskin ylipäänsäkään mitään muuta järkeä kuin tavoitella turhia nautintoja ja selvitä hengissä kunnes on onnistunut jatkamaan sukuaan. Tällainen selitys ei näytä tyydyttävän edes niitä, jotka sanovat siihen uskovansa, sillä käytännössä valtaosa heistäkin elää ikään kuin jokin tarkoitus olisi.

Mutta millaisia ratkaisuja Jumala Raamatun kautta antaa kärsimyksen ongelmaan? Ensinnäkin Hän lupaa kärsimysten poisottamisen sijaan olla vierellämme niiden koittaessa ja antaa voimaa kestää ne, ja Jeesus ymmärtää meitä täysin kärsittyään itse koko maailman syntien edestä. Toiseksi Jumala lupaa johtaa kaikki asiat lopulta niiden parhaaksi, jotka Häntä rakastavat. Kolmas melkoisen suuri lupaus on se, että luomakunnan tämänhetkinen tila on vain väliaikainen ja kerran kaikki kärsimys todella otetaan pois. Jos Raamattuun todella voi luottaa, nämä lupaukset pitävät paikkansa ja konkretisoituvat taatusti sen kohdalla, joka turvaa Jeesukseen ja uskoo ne omalla kohdallaan tosiksi. Jos Raamattuun todella voi luottaa, Jumalalla on elämällesi hyvä suunnitelma, mutta hän kunnioittaa rakkaudessaan vapaata tahtoasi ja siksi jopa päätöstäsi hylätä se. Tämä ero ei suinkaan ole yhdentekevä, joten omaa kantaansa näihin asioihin kannattaa todella miettiä.

Itse pidän Raamatun vastausta uskottavimpana ja uskon jo nähneeni Jumalan lupausten toteutumista elämässäni, mutta älä nielaise mitään vaihtoehtoa pureskelematta! Tahtosi on vapaa pohdintaan ja käytännön kokeiluun. Kärsimys voi olla toistaiseksi välttämätöntä, mutta ongelmana sen ei tarvitse olla ylitsepääsemätön.

Ekologit eliöjahdissa

True-ekobilsarin unelmakilpailu Eliöralli kasasi tällä kertaa peräti kymmenen joukkueellista motivoituneita rallaajia yliopistolta viilettämään polkupyörillä ympäri Jyväskylää ja havainnoimaan ympäröivää luontoa. Allekirjoittanut oli mukana kolmatta kertaa, ja edellissyksyn kisan jääminen välistä kiinnioloviikonlopun vuoksi vain kiristi tämänkertaista tahtia. Joukkueen kokoonpano muuttui hieman kahdesta aiemmasta kerrasta, uusi tiimimme totteli nimeä Tommi & Wild Birds :D

Rallijoukkue jalkautuneena tositoimiin.

Kuten edellisenä keväänäkin, henkilökohtainen ykköstavoitteeni ei ollut koko kisan voitto vaan suurimman lintulajimäärän saavuttaminen. Joukkueena päätimme kuitenkin pyrkiä kokonaispisteissä kärkikolmikkoon. Vuosi sitten tilanne oli moneltakin osin erilainen sekä hyvässä että pahassa: kisa-aikaa oli kolme tuntia enemmän, aloituspaikkana toimi Kortepohjan sijasta Ylistönrinne, mukana oli enemmän kovia vastustajia eikä joukkueellamme ollut kevään rallista lainkaan kokemusta. Kenties suurimman jännitysmomentin tähän kertaan loi huomattavan viileä sää - olisiko lintuja, päiväperhosia tai matelijoita juurikaan liikkeellä?

Katsomallahan se selviää. Päätimme aloittaa Hämeenlahden lintutornilta, sillä lintuihin on järkevintä panostaa aamulla. Myös kolmenkymmenen pinnakelpoisen kasvilajin lista muutettiin tornilla hengähtäessä ymmärrettävämpään muotoon (jälleen Googlen suosiollisella avustuksella), sillä pelkillä tieteellisillä nimillä ei vielä pötkitty erityisen pitkälle. Erikoispinnalistan "Ympäristökasvatustapahtuma"-kohdasta hoidettiin samalla pisteet kotiin, kun näkyvissä olevia vesilintuja ja ylipäänsä aamun havaintoja esiteltiin paikalle osuneelle sunnuntaiharrastajaperheelle :D Lintuja löytyi säähän nähden yllättävän runsaasti, ja kasvien metsästys alkoi toden teolla heti tornista laskeuduttua.

Listalta löytynyt mustaherukka hajutestissä.

Matka jatkui Rauhalahden asuntomessualueen kautta aiemmissakin ralleissa kunnostautuneelle Pohjanlammelle. Tässä vaiheessa lajisaldo oli täydentynyt kasvien lisäksi kahdella tavallisimmalla nisäkäslajilla, 47 linnulla ja muutamalla erikoispinnalla, mutta matelijat, sammakkoeläimet ja perhoset loistivat edelleen poissaolollaan ja ajasta lähes puolet oli jo kulunut. Teimme päätöksen suunnata seuraavaksi hieman kauemmas hakemaan näitä lajiryhmiä tunnetuilta paikoilta - vuosi sitten oli selvinnyt katkerasti, että matelijaosaston puuttumisella on huomattava vaikutus lopputulokseen. Matkan varrella pidettiin välttämätön vessa- ja ostostauko Keljon Citymarketissa, ja vastatuulen aiheuttama turhautuminenkin haihtui auringon vihdoin näyttäytyessä.

Mitäs tuijotat?

Fiilikset nousivat entistä korkeammalle, kun ennen tiedossa olevalle kyypaikalle pääsyä törmättiin sammakoihin kutulammikossaan ja itse sähkölinjalta löytyi yhden kyyn sijasta lähes välittömästi kaksi ja vielä sisilisko kaupan päälle! Näitä havaintoja seurasi pian myös rupikonna, neljä lajia lintuja sekä kolme sitruunaperhosta, eikä ylämäkipainotteisen pyöräilyn vastapainoksi koettu suuri alamäkikään ollut muuta kuin piristävä tekijä. Eerolanlahden lintulavalla joukkueemme innostui toden teolla havainnoinnista, kun pisteitä ropisi edellä kuvatun flow-tilan jatkoksi viiden lintulajin, naurulokin parittelun, piisamin ja kurjenmiekan voimin. Harmi sinänsä, että aikaa oli tässä vaiheessa enää tunti jäljellä. Edellisestä kerrasta nimittäin opimme kyllä, että kalastusvälineet on syytä ottaa mukaan, mutta tämän kerran opetus tuli ajankäytöstä - emme ehtineet lopulta käyttää niitä ollenkaan... :D

Seitsemän tunnin aika tuntui todella liian lyhyeltä, kun kohteet sijaitsivat suhteellisen kaukana toisistaan ja uusia havaintoja todella myös tuli jatkuvasti lisää. Tiimissämme toimi erinomainen työnjako - meikäläinen huolehti pääpiirteittäin linnuista, Sanni kasveista, Terhin erityisalaa oli erityisen tilannetajuinen ja nopea havainnointikyky kaikkia eliöryhmiä koskien (usein kesken pyöräilynkin) ja Lauran kyyaiheiseen kanditutkimukseen liittyvät kokemukset toimivat välttämättömänä edellytyksenä matelijoiden löytymiselle. Kaikki oppivat taatusti paljon uutta, ja yhteinen innostus sekä kilpailuhenki saivat aikaan loistavan motivaation aivan koko ajaksi :) Tämän parempaa oppimisen tehostajaa käytännössä on todella vaikea kuvitella! Ulkopuolisten näkökulmasta touhumme oli luultavasti varsin mielenkiintoista seurattavaa, mutta se kuuluu asiaan :D

Huomaa kyy oikeassa alakulmassa, kyllä sitä vähemmästäkin innostuu! :D #vainbilsarijutut

Noin kolmenkymmenen pyöräillyn ja muutaman kävellyn kilometrin jälkeen kisa-aika päättyi ja koitti tulosten purkamisen aika. Tässä vaiheessa jännitti erityisesti, sillä emme törmänneet muihin joukkueisiin koko aikana kertaakaan emmekä olleet selvillä niiden menestyksestä. Kalojen puuttumisen ohella jäimme heikompaan asemaan fuksipisteiden suhteen, ja osalle muista joukkueista tuli lisäpisteitä Eliörallissa harvoin nähtävistä solu- ja molekyylibiologian opiskelijoista, yhdestä kemististä ja kaiken huippuna jopa yhdestä humanistista! Kisa olikin kokonaisuutena pidemmän päälle erittäin tiukka eikä yhtä selkeästi ylitse muiden nousevaa joukkuetta ollut, mutta lopulta jäimme 167 pisteellä kakkossijalle neljän pisteen erolla voittajiin... Kisan käytännössä ratkaisi voittajajoukkueen koukkuun kolme minuuttia ennen ajan päättymistä tarttunut ahven :D Hopea ei kuitenkaan ole häpeä, ja yhteisen top 3-tavoitteen ohella omakin tavoitteeni toteutui kirkkaasti 63 lintulajillamme. Kaiken kaikkiaan rallista jäi todella positiivinen maku, kiitos tästä ja seuraavassa nähdään!