Suurenmoinen suurleiri

Donkin suurleiri Seinäjoella on koettu nyt toista kertaa! Tää kahen vuoden välein järkättävä tapahtuma käsitti jälleen noin sata 1-6 -luokkalaista lasta, parikymmentä isosta ja viitisen kappaletta aikuisia vetäjiä. Meikäläinen oli jälleen omassa elementissään isosten isosena, linkkinä isosten ja vetäjien välillä.

Siiis mä löysin niin täydellisen hatun!! Eiku mitä?

Edellisestä kerrasta poiketen tultiin paikalle jo päivää ennen leirin varsinaista alkua valmistelemaan, mikä ei ollu ollenkaan huono uudistus. Jotenki tuntu että valmisteluihin myös meni enemmän aikaa, tai sitte en viimeks ees huomannu ajan kulumista roudauskuskina ollessani :D Suurimman osan ajasta vei valojen, äänentoiston ja lavan kasaaminen, mutta toisaalta näihin panostaminen näky myös lopputuloksessa. Tekniikka toimi selkeesti toissavuotista paremmin, ainoastaan printterin kanssa oli valmistelujen yhteydessä taas ongelmia.

Ylipäänsäki vastustus keskitty leiriä edeltävään aikaan - pari isosta ja toistakymmentä lasta joutu sairastumisten takia perumaan tulonsa, mutta ketään ei tarvinnu lähettää samasta syystä leiriltä kotiin! Kuulemma historian ensimmäinen isompi leiri, jossa selvittiin tämmösillä tilastoilla :D Olin myös ite suunnilleen koko edeltävän viikon kipeenä, mutta paranin ja sain äänenki takas just sopivasti ekan leiripäivän aamuks - sitä se rukous teettää! ;) Myöskään isompia loukkaantumisia ei sattunu, vaikka menoa ja meininkiä tollasen porukan kanssa todellakin riittää - tällastenki leirien yhteydessä on aina hyvä muistaa, mikä (tai oikeestaan kuka) kaikkee siellä oikeesti kantaa :)

Jokainen on kaunis! Kyllä tämmösellä porukalla kelpaa :)

Viimekertaseen malliin mulla oli yks raamattuopetus vastuulla, mutta tällä kertaa pienimmille lapsille ja vieläpä hengellisen sisarusparin yhteisprojektina. En oo aikasemmin opettanu tota ikäryhmää missään, mutta saatiin Anniinan kans opetus erinomasesti pakettiin. Luovat käytännön ratkasut toimi vaihtoehtona pelkälle luennoimiselle jopa niin hyvin, että yks kolmasluokkalainen poika totes opetuksen jälkeen: "Paras raamattuopetus ikinä!" Eipä sitä juuri parempaa palautetta voi saada :) Lisäks olin vetämässä sporttipajaa parin muun isosen kanssa. Muut pajavaihtoehot oli kakkupaja, heppapaja, käsityö/askartelupaja, tanssipaja, bändipaja ja erätaitopaja, joista oisin toki teoriassa voinu vetää mitä tahansa muutaki. Ehkä paras idea ois ollu kalojen ja riistalintujen perkaamisen opettaminen erätaitopajassa, mutta materiaalia ei saatu hommattua... :DD

Iltaohjelmasta mainittakoon sen verran, että eka ilta oli jälleen isosten vastuulla ja jälkimmäisenä leiriläiset pääsi tekemään omat esityksensä. Isosten vetämässä ohjelmassa mulla oliki vaan kolme sellasta ohjelmanumeroa, joitten sisällöstä en tienny mitään etukäteen :D Niistä ehottomasti parhaana on mainittava pareittain toteutettu tanssikilpailu, jossa tuli vedettyy impropohjalta kaikkee ripaskan ja baletin väliltä - ja hauskaa oli :D Isos- ja vetäjätiimiä täytyy hehkuttaa vielä sen verran, että kaikki toimi aivan uskomattoman sujuvasti! Hommat jakautu tasasesti ja jokainen ties oman tehtävänsä, eikä munkaan tarvinnu esimiesasiassa alkaa pomottelemaan tai puuttuu isosten tekemisiin :) Jopa porukkamme vannoutunut nuorisotyöntekijä koki suuren yllätyksen - lastenleiristäki voi oikeesti nauttia! :D

Entäs uudet kokemukset, joita aina tykkään listata joka paikasta? Ensinnäkään en oo ikinä ollu yhtä väsyny minkään leirin jälkeen, ilmeisesti ikä alkaa jo painaa... Toiseks, lasten komentaminen oli paljon helpompaa nyt ku siihen oli saanu koulutuksen. Armeijalla ja tämmösellä lastenleirillä on pelottavan paljon yhtäläisyyksiä :D Kolmanneks, kasvonaamio. Enough said.

Takaisin arkeen

En oo vähään aikaan kirjottanu mun kuulumisista ylipäänsä joten tehäänpä nyt siis vaihteeks niin :D Erityisesti kuluneen viikon aikana on tapahtunu yllättävänki paljon kaikkee.

Tammikuusta mainittakoon takautuvasti vaan sen verran, että paluu arkeen intin loputtua ei ollu täysin ongelmaton. En osaa kauheen hyvin eritellä sitä minkä takia, mutta meikäläisen normaali tiiviimmänpuoleinen päivärytmi kai vaatii vähän aikaa lähteäkseen pyörimään :D Vuosi sai kyllä parhaan mahollisen startin Ryttylässä, mutta sen jälkeen meni muutama viikko saada elämäntilanne tasaantumaan. Opiskelumotivaatiota ei ainakaan viimeseen pakolliseen kemiankurssiin asti kauheesti riitä, ja lukioajoilta tuttu ongelma nous jälleen esille - mitä vähemmän hommia tarvii tehä, sitä vähemmän jaksaa... :D Hajotuslukemat on ollu suunnilleen yhä korkeella ku intissä pahimmillaan.

Jos pientä motivaatiopulaa ei lasketa, helmikuulle tultaessa asiat on puolestaan menny huomattavasti paremmin. Tää tarkottaa varsinki sitä että oon vihdoin päässy tekemään kaikenlaista vähintään samalla tasolla ku ennen inttiin lähtöö. Oon esimerkiks ollu vapiksella soittamassa tähän mennessä joka viikko, kerran jopa bassoa! :D Spontaanien epätavallisempien tempauksien harrastaminen ei oo ainakaan jääny viime vuoden aikana yhtään mihinkään, vaan esimerkiks erään Jkl-Seinäjoki-junamatkan vietin avustaen itteeni selvästi vanhempia tuntemattomia opiskelijoita kääntämään Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä- kirjan ensimmäistä kappaletta ruotsista suomeks :DD Paluumatka jäi vähän tavanomaisemmaks ja tutustuin vaan vastapäätä istuvaan tyttöön, jonka näin myöhemmin vapiksellakin :D

Näihin spontaaneihin tempauksiin lukeutuu enemmän tai vähemmän myös viime perjantain vanhojentanssit. Siinähän ei nimittäin haittaa yliopistolla opiskelu sen enempää ku sekään ettei tunne pariaan etukäteen ollenkaan, ja tanssit on selkeesti mahollista palauttaa mieleen kolmen vuoden takaa vaikka pari ensimmäistä harjotteluviikkoa jäiski pois :D Ja hyvä kokemus siitä jälleen tuli, varsinki ku osas edellisen kerran perusteella jo varautua esimerkiks siihen että kuitenki tulee nälkä ja jano (ratkaisu: intin kenttäpullo+kaupan roiskeläppä) ja siihen miten auton saa muilutettuu ulos tupaten täynnä olevalta parkkipaikalta niin ettei parinsadan metrin matkaan menis puolta tuntii niinku viimeks. Saa nähä tuleeko vielä jonain vuonna lähettyä tanssimaan, ei ois ees mahoton ajatus! :D Seuraavana päivänä oliki virkistävää vaihtelua päästä pitkästä aikaa toimimaan isosen hommissa, vaikka kyseessä oliki vaan muutaman tunnin mittanen lasten leiripäivä :)

Ja pakkohan niistä linnuistaki on jotain sanoo. Ehkä hulluin ja spontaanein päätös oli lähtee 40 kilometrin pyörälenkille lähemmäs parinkymmenen asteen pakkasella käytännössä yhen ainoon laulurastaan takia, joka ei ees oo mitenkään erikoinen muuten ku talvehtimisensa takia. Kuitenki vielä odottamattomampaa oli se, että perille päästyä linnun vakioruokinnan omistaja kutsu meikäläisen sisälle oottamaan :D Kuulemma rastaalla oli tapana pysyy täysin piilossa aina jos joku odotti ulkona ja tulla atrioimaan heti kyttääjän lähdettyä, mikä ei kyllä yllätä ollenkaan. Murphyn laki toteutuu lintuharrastuksessa melkosen usein, mutta onneks niitä poikkeustapauksiaki on.

Tämmösen takia sitä sit tuli pyöräiltyy :D

Sen sijaan jos pöllöjen kuuntelemisesta on kyse, ei juurikaan oo mahollisuuksia muuhun ku epäonnistumiseen. Kautta koko tän harrastuksen historian mikään ei oo menny mulla niin järjestelmällisesti pieleen ku pöllöretket :D Tällä kertaa pyöräilin aamupäivän lenkin jälkeen samana päivänä vielä reilut 20km pöllöjen perässä, ja olosuhteet oli kyllä erinomaiset mut eihän siellä mitään kuulunu. Aivan tyhjin käsin en kuitenkaan jääny - sain flunssan!

Mut ehkä mulleki tekee hyvää välillä olla paikoillaan, olipa sitte olosuhteitten pakosta tai ei... :D

Kohti konkreettisempaa opiskelua

Eräässä lukuisista Urban Lightin (Jyväskylän Vapiksen nuortenilta) jälkeisistä kahvipöytäkeskusteluista nousi esille mielenkiintoinen idea. Entä jos kielet eivät olisikaan ainoita kouluaineita, joista pidetään kuuntelukokeita?

Nykyisessä koulujärjestelmässä kirjallinen ilmaisu on todella vahvassa asemassa, ja alakoulusta lähtien esimerkiksi esseenkirjoitusta harjoitellaan runsaasti. Vaikka tulevaisuudessa siirryttäisiinkin yhä enemmän kohti sähköistä opiskelua ja kokeita, kuuntelutehtävät säilyvät todennäköisesti kielten, musiikin ja joissakin harvoissa tapauksissa biologian erityispiirteinä. Millaisia muiden aineiden kuuntelut voisivat olla? Seuraavaksi joitakin myöhempiä pohdintoja aiheesta:

-Kemian kuuntelu. Eri alkuaineiden ja yhdisteiden reagoidessa syntyy ääniä, joiden perusteella reaktioista voi kertoa jo paljonkin. "Analysoi yhdisteiden 1 ja 2 välistä reaktiota sekä reagoivien yhdisteiden ja reaktion lopputuotteiden todennäköisiä ominaisuuksia äänen perusteella."

-Uskonnon kuuntelu. Millaisella saarnanuotilla papit ovat missäkin vaiheessa kirkkohistoriaa puhuneet, ja millaisia eettisiä ongelmia minkäkintyyppiseen musiikkiin sisältyy? "Päättele puhujan vakaumus kuulemasi saarnan perusteella ja erittele hänen uskomusjärjestelmänsä keskeisimmät pääkohdat."

-Maantiedon kuuntelu. Luonnonkatastrofien erottaminen toisistaan äänen perusteella on jokaiselle tärkeä taito jokapäiväisessä elämässä, ja väestöpyramidin osista lähtee hyvinkin tunnusomaisia ääniä. "Yhdistä äänitteet oikeisiin kasvillisuusvyöhykkeisiin."

-Yhteiskuntaopin kuuntelu. Vaalipuheesta voi päätellä, millaisia yhteiskunnallisia epäkohtia puhujan valitseminen saattaisi aiheuttaa, ja esimerkiksi verokarhujen tai poliittisten broilerien iän- ja sukupuolenmäärityksessä äänet auttavat paljon. "Kerro esimerkkihenkilön taloudellisesta tilanteesta kuulemiesi Visan vingahdusten perusteella."

-Biologian kuuntelut tasa-arvoisemmiksi. Vaikka biologian ylioppilaskokeessa ei kuullun ymmärtämistä olekaan, lintujen suosiminen käytössä olevissa kuunteluissa syrjii muita eliöryhmiä. Miksei esimerkiksi alkueläimiä, suolistobakteereja tai hajottajasieniä voitaisi tunnistaa äänten perusteella? "Mitä ameeba todennäköisimmin sanoo seuraavaksi?"

Asiathan voisi tarkemmin ajateltuna tehdä vielä konkreettisemmin kuin kuuloaistia hyödyntämällä:

-Terveystiedon käytännön koe. "Minkä sairauden sait juuri? Onko siihen parannuskeinoa?"

-Kemian makutesti. "Mitä voit päätellä juomasi nesteen kemiallisesta koostumuksesta ja happamuudesta?"

-Kemian hengityskoe. "Mitä kaasua hengitit ja kuinka myrkyllistä se on?"

-Maantiedon hengityskoe. "Missä ilmakehän kerroksista olet tällä hetkellä?"

-Biologian tunnustelukoe. "Mikä sisäelin on kyseessä ja mikä sen tehtävä on?"

-Biologian hajutesti. "Missä vaiheessa mätänemisprosessi on menossa?"

-Biologian makutesti. "Millaisia puolustautumiskeinoja maistamallasi hyönteisellä on?"

Tai ehkä tällä hetkellä käytössä olevat systeemit on lopulta kuitenki ihan toimivia... :D