sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Piristystä seksielämään?

Seksuaalisuus on yksi ihmiselämän osa-alueista muiden joukossa. Se tuntuu kuitenkin olevan vaikutuksiltaan monia muita voimakkaampi, ja keskustelu aiheesta on varsin usein tunnepitoisesti latautunutta. Seksuaalisuus koskettaa jokaista ihmistä henkilökohtaisesti ja ilmenee eri tilanteissa ja elämänvaiheissa melkoisen erilaisena, joten tämä ei ole lainkaan yllättävää. Reagoidessaan postmodernin individualismin kanssa tällaiset ominaisuudet kuitenkin saavat tämän yhden elämänalueen nousemaan yli useimpien muiden - suorastaan pyhäksi, lähes kyseenalaistamattomaksi ja mahdollisimman rajoittamattomaksi. Tällä alueella miltei kaikki mielihyvää tuottava voi olla oikeaa ja sallittua, kunhan se ei aiheuta toisille haittaa. Kuulostaa ehkä hienolta, mutta juuri seksuaalisuuden alueella vapaat länsimaiset ihmiset ovat kaikesta tästä huolimatta yleisesti ottaen kenties rikkinäisempiä kuin millään muulla. Ja niin olen minäkin.

Tällaisella rikkinäisyydellä on runsaasti erilaisia muotoja ja syitä, enkä edes yritä käsitellä niitä kaikkia kerralla. Oman kokemusmaailmani vuoksi keskityn yhteen aiheeseen, joka on kiinteässä yhteydessä moniin muihin: pornografiaan.

Sitä on helppo löytää, sillä sitä on nykyään lähes kaikkialla mediassa ja mainonnassa. Sitä on helppo käyttää, sillä kehittynyt teknologia mahdollistaa sen missä tahansa eikä kielletystäkään käytöstä jää selviä jälkiä. Lisäksi populaarikulttuurissa törmää usein ajatukseen, ettei pornossa ole oikeastaan mitään pahaa, vaan sen katsominen on jopa hyödyllinen tapa purkaa seksuaalisia paineita sekä piristää ja rikastaa omaa seksielämäänsä. Eikä siitä edes ole haittaa kellekään.

Vai onko? Pornografian katselusta on tehty tutkimuksia, joissa on todettu sen olevan yksilötasolla yhteyksissä esimerkiksi masennukseen, impotenssiin, keskittymishäiriöihin ja ongelmiin itsetunnossa. Ihmiset ovat toki yksilöllisiä eikä porno välttämättä ole näihin ongelmiin ainoa tai edes ensisijainen syy, mutta aivotutkimusten ja psykologian ansiosta sen vaikutuksista on saatu yleispätevämpiäkin tutkimustuloksia. Elimistön biokemialliset reaktiot tuskin kiinnostavat suurinta osaa lukijoista, joten tarkempi selostus jätettäköön välistä, mutta pornon aiheuttama riippuvuus on verrattavissa esimerkiksi huumausaineiden aiheuttamiin. Miedoista huumeista vahvempiin johtava kierre toimii samalla logiikalla: elimistö tarvitsee tottuessaan suuremman ärsykkeen eli lopulta entistä sairaampaa materiaalia. Vaikkei näinkään kävisi, porno vaikuttaa tutkitusti käyttäjänsä ajatuksiin ja voi vääristää koko käsityksen seksuaalisuudesta pahemman kerran. Lasten ja heidän kehityksensä kannalta tällainen on erityisen surullista, sillä nykyään yhä nuoremmat näkevät pornografiaa joko tahtoessaan tai tahtomattaan.

Jos kaikki edellä mainitut ongelmat kyettäisiin välttämään, mitä vikaa pornografiassa enää olisi? Katsotaanpa koko ilmiön taustalle. Pornolla on helppo ansaita rahaa, sillä sen tuottaminen on pääpiirteittäin halpaa ja addiktio saa käyttäjän palaamaan aina uudestaan takaisin. Lisäksi rahan tekeminen pornon avulla ei läheskään aina jää pelkän tallennemateriaalin levittämiseen, vaan se kytkeytyy usein fyysiseenkin ihmiskauppaan. Populaarikulttuurissa pornotähden hommaan liitetty glamour on harvoin todellisuutta, ja viimeistään tällaisen teollisuuden johtoportaisiin päästessä kaiken takana vaikuttavat motiivit ovat pohjimmiltaan rahan- ja vallanhimoa.

Koko tässä pelissä tappiolle jää miehen sijasta yleensä nainen, joka tulee paljon helpommin kohdelluksi pelkkänä kulutushyödykkeenä pornon tarjoamien yksipuolisten sukupuoliroolien vaikuttaessa laajemmin ihmisten asenteisiin. Naisten halventamista ja esineellistämistä tuskin voidaan pitää millään mittapuulla tavoiteltavina asioina. Kerran nettiin päätynyttä materiaalia ei sitä paitsi milloinkaan saa sieltä lopullisesti pois, vaikka kuinka haluaisi, mikä vaikeuttaa pornobisneksestä eroon haluavan elämää todella huomattavasti. Joko riittää?

Ettei näkökulmani kuitenkaan olisi liian yksipuolinen, todettakoon, että ihmisiin ja heidän ongelmiinsa vaikuttavat syyt ovat harvoin täysin yksiselitteisiä. Pornografia ei taatusti ole ainoa syntipukki kaikkeen, mistä sitä syytetään, mutta sen yhteydet tunnettuihin ongelmiin ovat aivan liian selviä - tällaisilla näytöillä ei ansaita pelkän harmittoman hauskanpidon papereita. Vaikka monet pornon käyttäjistä kokevatkin sen seuraukset ainakin itselleen vain positiivisina, he tuskin ajattelevat esimerkiksi yhteyksiä ihmiskauppaan. Tai sitten niistä ei yksinkertaisesti välitetä. Yhden seksielämän piristys voi olla toisen tuho. Mutta oliko elämällä jokin muukin tarkoitus kuin se, että juuri minusta tuntuu hyvältä?

Tään tekstin syynä on ollu ennen kaikkea sen ymmärtäminen, millanen ongelma porno oikeesti on ja millasen kavaluuden uhri oon myös ite ollu ollessani sen kanssa tekemisissä. Tässä kirjotustyössä mua on rohkassu ennen kaikkee raamatunkohta Ef. 5:11: "Älkää osallistuko pimeyden töihin: ne eivät kanna hedelmää. Tuokaa ne päivänvaloon." Ongelmat ratkeaa puhumalla eikä piilottelemalla. Toivon että tää mun todistus rohkasee myös muita puhumaan vaikeista asioista, jotka ois muuten niin helppo vaan edelleen pitää salassa, olipa kyse sit tästä tai jostain ihan muusta.


P.S. Tää otsikko on yks esimerkki siitä, miten seksuaalisuuden viehätystä hyväksikäytetään mainonnassa. Ethän vaan päätyny tänne enssijasesti sen perusteella? :D

lauantai 20. joulukuuta 2014

Jouluksi kotiin

Ohi on! Kauan odotettu TJ 0 koitti vihdoin ja pääsin onnellisesti reserviin viikkoa ennen joulua :D Pieni katsaus kuluneeseen vuoteen yleisesti lienee tässä vaiheessa paikallaan.


Voin sanoo että kannatti aivan ehottomasti olla koko vuosi palveluksessa! Pääsin poistumaan omalta mukavuusalueeltani monella eri tavalla ja haastamaan itteeni johtajatehtävissä ja ylipäänsä uusien asioitten ja toimintatapojen oppimisessa sekä tutustumaan monenlaisiin ihmisiin :) Vaikka arviointilomakkeisiin ja muihin opintovihkojohtajakansiotinketteihin meinas hajota moneenki otteeseen, arvostan Puolustusvoimien antamaa johtajakoulutusta ja uskon, että siitä on varsinki opettajaks opiskelevalle oikeesti hyötyy muuallaki ku armeijaympäristössä. Alkuvaiheen epävarmuudesta huolimatta johtajakoulutus oli selkeesti just mun paikka, ja varsinki viimesten kolmen kuukauden aikana sai todella huomata miten hyvä apukouluttajatiimi 2. Tuliasemapatteriin oli valikoitunu.

Ja armeijahan oli ympäristönä tosi erilainen ku mihin olin aikasemmin tottunu. Seurauksena on loogisesti myös paljon uusia kokemuksia ja saavutuksia, joista tässä muutamia:

-Inttipinnoja eli palveluksen aikana havaittuja lintulajeja kertyi vuoden ajalta tasan sata lajia. Jos lomabussimatkat lasketaan, potti nousee 110 lajiin - lomilla havaitut lajit eivät siis ole laskuissa edes mukana :D
Bilsarinvaistot tosiaan edelleen tallella.
-Luin palveluksen ja siihen liittyvän joukkoliikennevälineissä istumisen aikana Raamatun viidesti kannesta kanteen. Saman ajan sisällä tuli luettuu arviolta viitisentoista muutaki kirjaa :D

-Kuuntelin ilmavalvontaradiota lähes 12 tuntia yhteen menoon käyden viestipäivystyspaikkani ulkopuolella pelkästään tarpeilla ja syömässä. Radiosta tuli kyseisen päivän aikana niin vaihtelevaa musiikkia että vähemmästäki sekoaa: Poika saunoo-biisin inttiversio Poika tetsaa, Barbie Girl, Paranoid sekä I'm An Albatroz soivat sulassa sovussa kaikenkarvaisen massateinipopin, kissantappohevin ja suomiräpin kanssa... :D

-Olin mukana työntämässä varastettua autoa pois komentopaikan ryhmityksen tieltä. Taustatietona kerrottakoon, että sen oli sentään varastanu joku muu :D

-Sain kielilläpuhumisen armolahjan. Kaikille lukijoille tää juttu ei välttämättä kuulosta kovin ihmeelliseltä tai ylipäänsä uskottavalta mutta ainaki ne jotka ymmärtää mistä on kyse on varmaan samaa mieltä siitä että tällasen tapahtuminen koko inttiajan toiseks pisimmällä maastoleirillä on jälleen kerran osotus Jumalan huumorintajusta :D

-Pääsin sekä ampumaan tykillä ihan fyysisesti että käskyttämään neljän tykin ampumatoimintaa samalla kertaa.


-Selvisin melkein palveluksesta katkasematta ensimmäistäkään kieltä suurimman osan ajasta mukana olleesta kitarasta, eli oon ilmeisesti oppinu soittamaan vähän rauhallisemmin. Ironista kyllä, kielen katkeaminen tapahtu viimesenä iltana.

-Osallistuin naisten kahvakuulatunnille. Älkää kysykö enempää.

-Tein selvää Tykkimiehen erikoiseksi kutsutusta ruokalajista, joka tarkoitti käytännössä kebabrullan ympärille käärittyä pizzaa. Aikaa kyseiseen toimenpiteeseen kului korkeintaan viisitoista minuuttia :DD

Loppuun vielä muutama kuva:





Ei sitä hymyä lopulta sit armeijakaan hyydyttäny. Hyvän mielen sotilas elää ja voi paremmin ku koskaan aikasemmin! :D

tiistai 9. joulukuuta 2014

Eläinkunnan ihmeitä 3 - Varusmies

Varusmies (Armina domesticus) on useimmille suomalaisille tuttu eläjä, johon lähes kaikki joutuvat jossakin vaiheessa elämäänsä tutustumaan lähemmin. Ajoittain arvaamattoman käytöksen vuoksi jokaisen kannattaa oppia tuntemaan laji jo etukäteen.

Tuntomerkit

Varusmiehestä tunnetaan eri alalajeja, joita kaikkia yhdistää vihreä yleisväritys. Yksilön iän ja alalajin määrityksessä on apuna vasemmasta eturaajasta tai rinnasta löytyvä kullanhohtoinen kuvio, jonka puuttumisesta alalajin gonansis yleensä tuntee. Boreaalisella ja arktisella vyöhykkeellä elävät varusmiehet ovat sopeutuneet lumiseen talveen ja vaihtavat riekon ja metsäjäniksen tavoin valkoiseen talven ajaksi. Laji ääntelee vaihtelevasti, mutta tyypillisimmät äännähdykset ovat lyhyitä ja voimakkaita kiinnittäen havainnoijan huomion helposti.

Levinneisyys ja elinympäristö

Elää runsaana koko maassamme pohjoisinta Lappia myöten Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Varusmiehen löytää todennäköisimmin metsästä kaukaa asutuksesta, mutta suuriakin kerääntymiä havaitaan varsinkin iltaisin jopa kaupunkien keskustoissa. Alalaji marinus elää rannikolla ja suosii metsien sijasta rantaympäristöä.

Elintavat

Varusmies on laumaeläin, ja yksilöiden keskuudessa vallitsee tarkka arvohierarkia. Vanhimmat yksilöt ovat populaatiossa arvoasteikon huipulla ja saattavat hallita nuorempia hyvinkin rajusti. Varusmies voi toisinaan käyttäytyä hyökkäävästi ihmistä kohtaan ja olla todella vaarallinen, mutta tällainen aktiivisuus vaihtelee yksilöllisesti. Lajilla ei ole varsinaisia luonnollisia vihollisia, mutta monet verta imevät hyönteiset saavat noin 90% ravinnostaan varusmiehen kustannuksella. Varusmies ei ole arka, mutta pitkälle kehittyneen suojavärin vuoksi sitä on maastossa usein vaikea havaita. Tätä seikkaa erityisesti alalaji gonansis on oppinut taitavasti hyödyntämään saadakseen levätä ilman ulkopuolista häiriötä.

Lisääntyminen

Koirasvaltainen laji, jonka suvullista lisääntymistä ei juuri tunneta. On kuitenkin esitetty teorioita siitä, että koiraspuolisten yksilöiden suuri osuus koko populaatiosta johtuisi niiden suvuttomasta lisääntymisestä jakautumalla (hajoaminen). Varusmiehen elämänkierto on pääsääntöisesti lyhyt, ja valtaosa yksilöistä elää vain hieman useimpia perhosia pidempään - vain noin 6 - 12 kuukautta. Vahvimmat ja sopeutumiskykyisimmät yksilöt voivat kuitenkin elää kymmeniä vuosia ja hallita alueellisia populaatioita.

Ravinto

Varusmies on erittäin kaikkiruokainen ja käyttää ravinnokseen sitä mitä kulloinkin sattuu olemaan tarjolla. Yleensä se suosii erityisesti paljon suolaa, rasvaa tai sokeria sisältäviä ravinnonlähteitä, mutta joidenkin yksilöiden on myös havaittu syövän erityisen terveellisesti. Osa varusmiehistä saa ravintonsa symbioosisuhteista muiden eliöiden kanssa, osa on loisia.

Muuta

Varusmiehiä pidetään yleisesti koti- ja tarhaeläimenä, ja niitä varten on perustettu suuria aidattuja suojelualueita. Laji on oppimiskykyinen ja suhteellisen helposti koulutettavissa lukuunottamatta alalajin torpedia yksilöitä.