Rautainen ralliviikonloppu

Nyt se siis on koettu, Ahvis eli Ahvenanmaan linturalli nimittäin! Huomattavien järjestelytoimenpiteiden jälkeen reissu saatiin kuin saatiinkin onnistumaan.

Aluksihan ongelmana oli armeija. Onnistuin kuin onnistuinkin anomaan itselleni yhden päivän lomaa, mutta Kajaanin ja Ahvenanmaan välinen etäisyys häiritsi vielä hieman. Vielä lähtöä edeltävänä iltana kaikki vaikutti toivottomalta - kuinka kaikki hoituisi, kun viimeinen Kajaani-Jyväskylä-juna lähtee juuri loman alkaessa ja seuraava vasta aamuyöstä, Jyväskylä-Turku-junilla ei enää ehdi laivaan ja pyöräkin pitäisi saada mukaan?

Vastaus: rukousta ja muutama puhelinkeskustelu. Joukkuekaverini keksi mainion idean: voisin tulla junalla Kajaanista suoraan Turkuun. Matkan kesto oli yhdentoista tunnin hujakoilla, mutta se oli ongelmista pienin - vielä piti saada kamera, kiikarit, tuulipuku ja pyörä Jyväskylästä. Loppuratkaisuna kaivatut tarvikkeet kuitenkin toimitettiin kotirintaman toimesta joukkuekaverilleni, joka vei ne Jyväskylästä Turkuun. Lukuunottamatta pyörää, jonka sain erinomaisella tarjouksella vuokralle Turusta. Reitti selvä.

Junassa vietetty yö ei kieltämättä ollut paras mahdollinen...

... minkä huomaa myös väsyneemmänpuoleisesta ulkomuodosta.

Aikataulut sujuivat alusta asti suorastaan uskomattoman täydellisesti, sitä se johdatus teettää! Olin siis laivalla juuri oikeaan aikaan pyörän kanssa, ja matka sujui kiikaroidessa laivan kannelta sekä hioessa kisataktiikkaa. Perillä kävimme alkuun pizzalla Maarianhaminassa ja jatkoimme sitten pyörillä Godby Idrottscenteriin, joka toimi virallisena majoituksenamme. Pikaisen pysähdyksen jälkeen aloitimme matkan kohti saaren pohjoisosan peltoja, mihin saavuimme juuri sopivasti viitisen minuuttia ennen kisa-ajan alkua klo 17.

Linturallista konseptina sen verran, että ideana on löytää tietyltä alueelta tietyssä ajassa mahdollisimman paljon eri lintulajeja. Eniten lajeja havainnut joukkue voittaa, ja sekä ääni- että näköhavainnot lasketaan. Yksi yleisimpiä lintuharrastuskilpailuihin liittyviä kysymyksiä on ollut se, eikö tällaisessa kisassa ole helppo huijata, mutta käytännössä en usko sitä juurikaan tapahtuvan. Lintuharrastuksessa pätevät tietynlaiset herrasmiessäännöt: toisaalta kukaan tuskin ottaa tällaisia kisoja niin vakavasti, että olisi valmis toimimaan vilpillisesti, ja lisäksi huijaamisesta kiinni jäänyt menettää maineensa taatusti. (Erikoisimmista havainnoista vaaditaan melko tarkkaa dokumentointia, vaikkei valokuva olekaan välttämätön.) Vääriltä lajinmäärityksiltä tuskin voidaan täysin välttyä, mutta kokemus vähentää niitäkin melkoisesti.

Takaisin kisatunnelmiin. Saltvikin Hagan pelloilta löytyi melkoisen runsaasti lintuja, ja ralli alkoi hyvissä tunnelmissa harmaasta taivaasta ja tihkusateesta huolimatta. Iltaa kohti sää parani ja aurinkokin suostui näyttäytymään, ja lisää lajeja tuli listoille suunnitellun reitin varrelta sopivan tasaisesti myös matkan jatkuttua. Erityismaininnan ansaitsee kuitenkin luhtakanahavaintomme. Pimeä oli jo tullut, ja olimme matkalla aiottua yöpymispaikkaa kohti. Pysähdyimme erään järven kohdalla olevalle pysähtymispaikalle, ja joukkuekaverini soitti isälleen lähinnä pöllöjen kuulemista koskevia asiantuntijavinkkejä varten. Yksi tällainen vinkki koski juuri pysähtymispaikkaamme: saman järven pohjoispäässä oli usein kuultu luhtakanoja. Saamamme ohjeen mukaan siirryimme oikeaan kohtaan ja taputtelimme hieman käsiä yhteen, ja vastoin kaikkia odotuksia lintu vastasi heti! Ensimmäisen päivän saldo oli lopulta 61 lajia, vaikka pöllöt jäivätkin kuulematta. Saimme epävirallisen majoituksemme eli teltat pystyyn puolenyön aikaan ja siirryimme varsin mielellämme havainnoimaan unipinnaosastolle.

Höyhensaaret kutsuivat ilmeisesti hieman liiankin vahvasti, sillä nukuimme aiotusta heräämisajankohdasta lähes tunnin verran pommiin. Suunnitelmat menivät joiltakin kohdin uusiksi, mutta muutontarkkailu rantakalliolla toimitettiin merilintujen näkemiseksi vain hieman aikataulusta myöhässä ja tavarat kerättiin kasaan seuraavaa kohdetta varten. Torpfjärden tarjosi jopa meikäläiselle yhden täysin uuden lajin räyskän muodossa, ja suurin osa tavoitteistamme saatiin kasaan hienossa auringonpaisteessa - sää on kuulemma kyseisessä kilpailussa harvoin ollut yhtä hyvä. Pääsimme takaisin Maarianhaminaan, mistä päätimme lopulta lähteä jo valmiiksi kohti Idrottscenteriä ja illan purkutilaisuutta. Kisa-aikaa oli siis tasan vuorokausi, mutta viimeiseen puoleentoista tuntiin emme enemmän tai vähemmän kovasta yrityksestä huolimatta enää saaneet uusia lajeja. Reissun ensimmäinen vahinkokin sattui, kun yhden kisaajamme pyörästä katkesi poljin noin vartti ennen ajan loppumista. Onni kuitenkin onnettomuudessa, ettei katkennut aikaisemmin - tuttu autojoukkue poimi kaverin kyytiin puhelinsoiton tuloksena.

Maisemissa ei ainakaan ollut valittamista.

Ahvenanmaan maakuntalintu merikotkakin oli melkoisen hyvin edustettuna.

Arviolta 120 kilometrin pyöräilyn jälkeen tunnelma oli melkoisen väsynyt, mutta 88 lajia ei myöskään ollut pyöräjoukkueelta hassumpi saavutus. Purkutilaisuudessa selvisi, että sijoituimme kärkikymmenikköön 37 joukkueesta ja olimme lisäksi toiseksi paras pyörätiimi. Seuraavana yönä kyllä väsytti, onneksi en sentään itse lisännyt mukaan oikeita promilleja.

Sunnuntaina kävimme vielä ennen lähtöä Maarianhaminassa Draken-nimisessä kebabpaikassa. Kyseinen paikka ansaitsee tulla mainituksi aikakirjoissa, sillä en ole saanut yhtä hyvää kebabia missään muualla kuin kotiseudun Jyväskyläkebabissa. Paluumatkalta mainittakoon vielä lintujen kiikarointi laivan sisäpuolelta maisemaikkunoista sekä paluukyydin järjestyminen. Viimeinen Jyväskylän suuntaan menevä juna lähti Turusta samoihin aikoihin, kun laiva saapui satamaan, enkä ollut huomioinut tätä etukäteen. Asiaa laivan infossa selvitellessäni sain kahdelta probleemaani sivusta seuraavalta naiselta odottamattoman tarjouksen - entä, jos Tampereella pysähtyvän junan saisi autolla kiinni? Koska he olivat joka tapauksessa ajamassa Tampereelle, hyppäsin kyytiin ja ehdin kuin ehdinkin junaan viitisen minuuttia ennen sen lähtöä Jyväskylään. Jumalan aikataulut ei feilaa ja joskus taas uusiks!