Jos pitäis kuvata tähänastista inttiaikaa yhellä sanalla niin se ois kyllä vaihteleva! Parhaimmillaan on ollu oikeesti kivaa ja pahimmillaan on hajottanu niin ettei mitään rajaa, ja kaikki tunnetilat tästä väliltä on luultavasti jo tullu koettuu. Vaikka hymyilemistä on pakko rajottaa eikä oo kovin helppo aatella positiivisesti esimerkiks joutuessaan ankaran flunssan kourissa siivoomaan koko tupaa kahestaan, alkujärkytyksestä on selvitty ja kaikki on oikeestaan menny koko ajan parempaan suuntaan. Seuraavaks joitaki elementtejä jotka ansaitsee tulla mainittuu:
Sotilaallinen kuri. Ilmenee useesti merkityksettömän tuntusina pikkuasioina: taskut kiinni, punkka särmäksi pedattuna, kengännauhat piiloon, ei puhuta järjestymisen aikana... Kyllä sen omalla tavallaan ymmärtää että jollain lailla porukka on pidettävä hallinnassa, tai muuten homma karkaa käsistä nopeemmin ku alokkaat nukahtaa oppitunneilla. Sitä en kuitenkaan oo vielä ymmärtäny, miten tuvan päivittäinen siivoominen ja sängyn petaaminen kuuluu sotilastaitoihin - onneks kuitenki vähintäänki "Koska puolustusvoimat"-argumentti toimii perusteluna kaikkeen. Käskyjen kuuntelemiseen ja tottelemiseen on tässä vaiheessa ehtiny jo tottuu, joten tää ei oo ees niitä pahimpia juttuja. Lisäks ihmisiä yhistää uskomattoman tehokkaasti se, että saa valittaa samoista asioista :D
Ruoka. Yleensä se on hyvää ja yleensä sitä on riittävästi, mutta niin sanotut kenttäruokailut koettelee ainaki meikäläisen kärsivällisyyttä huomattavan ruuantarpeen takia - kyseisissä tilanteissa ruokaa nimittäin saa korkeintaan kolmasosan normaalista annoksestaan. Vararavintoa pystyy tarvittaessa onneks hyödyntämään hyväks havaitulla tavalla karkkien, sotilaskodin munkkien sekä kaupungilta varuskunta-alueelle tilatun kebabin avulla. Ruokapuolen tilanne ei suinkaan oo toivoton, sillä esimerkiks kouluruuasta mennään kirkkaasti ohi - hernekeiton yhteydessä tarjottava tennaripannarikin on yllättävän hyvää, eikä piikkilankaesteenä aikoinaan tunnettu silakkalaatikko onneks tunnu enää kuuluvan ruokalistoille lainkaan.
Ajankäyttö. Päiväohjelma on melkosen tiivis ja sisältää tarkoista aikatauluista huolimatta huomattavasti odotusta. Herätys on pääsääntösesti klo 06:10, mistä eteenpäin toimintaa paukutetaan tasaseen tahtiin illalla klo 18:30 jälkeen sijottuvaan korkeintaan kolmen tunnin mittaseen vapaa-aikaan asti. Asiat pitää useesti hoitaa nopeesti ja siinä mulla harvemmin on mitään ongelmia ;D Suurimpia hankaluuksia mulle on kuitenki ollu lähes täydellinen oman ajan puute, juuri missään ei oikeesti voi eikä kerkee olla itekseen rauhassa. Huomattavien puhelimenkäyttörajotusten takia myös tärkeet yhteydet ulkomaailmaan vaikeutuu sillon tällön, mutta onneks puhelimeen puhuminen ja rukoileminenki onnistuu yllättävän hyvin kuivauskaapissa - been there, done that. Myös ne lomat tulee kohtuullisen nopeesti ku varmasti muistaa laskee aamuja joka käänteessä... :D
Uudet kokemukset. Tetsaaminen on hyvä esimerkki asioista, joita ei oo aikasemmin tullu tehtyy: täysi taisteluvarustus päälle vaan (kypärä, taisteluliivi, rynnäkkökivääri ym.) ja metsään ryömimään. Suojelukoulutukseen liittyvä kaasunaamariasu on toinen mielenkiintonen yhistelmä varsinki juostessa, ja sukkiakin voi tällä kertaa pitää (suihku)sandaaleissa ihan ylemmältä taholta tulevan käskyn perusteella. Lintuharrastajana voi (ja pitääkin! ;D) alkaa keräillä inttipinnoja, joita tähän asti on kerääntyny vaivaiset 14. Yks kokemus itessään on tietenki huumorintajun kehittyminen ennestään tuntemattomilla tavoilla, joskin on melkosen vaikee sanoo mihin suuntaan kehitys tapahtuu :D
Kokonaisuutena voin sanoo, etten ois selvinny ees tähän asti ilman Jumalaa joka johdattaa kaikki asiat niinku on parasta enkä ilman kaikkia teitä ihania ihmisiä jotka ootte jaksanu edelleen pitää muhun yhteyttä, kiitos paljon! Eikä nyt haittaa vaikka joku keskustelu joskus vähän valvottaiski mua ;DD Jatkoa odotellessa, saa nähä mitä mä vielä saan tuolla aikaseks!
Sotilaallinen kuri. Ilmenee useesti merkityksettömän tuntusina pikkuasioina: taskut kiinni, punkka särmäksi pedattuna, kengännauhat piiloon, ei puhuta järjestymisen aikana... Kyllä sen omalla tavallaan ymmärtää että jollain lailla porukka on pidettävä hallinnassa, tai muuten homma karkaa käsistä nopeemmin ku alokkaat nukahtaa oppitunneilla. Sitä en kuitenkaan oo vielä ymmärtäny, miten tuvan päivittäinen siivoominen ja sängyn petaaminen kuuluu sotilastaitoihin - onneks kuitenki vähintäänki "Koska puolustusvoimat"-argumentti toimii perusteluna kaikkeen. Käskyjen kuuntelemiseen ja tottelemiseen on tässä vaiheessa ehtiny jo tottuu, joten tää ei oo ees niitä pahimpia juttuja. Lisäks ihmisiä yhistää uskomattoman tehokkaasti se, että saa valittaa samoista asioista :D
Ruoka. Yleensä se on hyvää ja yleensä sitä on riittävästi, mutta niin sanotut kenttäruokailut koettelee ainaki meikäläisen kärsivällisyyttä huomattavan ruuantarpeen takia - kyseisissä tilanteissa ruokaa nimittäin saa korkeintaan kolmasosan normaalista annoksestaan. Vararavintoa pystyy tarvittaessa onneks hyödyntämään hyväks havaitulla tavalla karkkien, sotilaskodin munkkien sekä kaupungilta varuskunta-alueelle tilatun kebabin avulla. Ruokapuolen tilanne ei suinkaan oo toivoton, sillä esimerkiks kouluruuasta mennään kirkkaasti ohi - hernekeiton yhteydessä tarjottava tennaripannarikin on yllättävän hyvää, eikä piikkilankaesteenä aikoinaan tunnettu silakkalaatikko onneks tunnu enää kuuluvan ruokalistoille lainkaan.
Ajankäyttö. Päiväohjelma on melkosen tiivis ja sisältää tarkoista aikatauluista huolimatta huomattavasti odotusta. Herätys on pääsääntösesti klo 06:10, mistä eteenpäin toimintaa paukutetaan tasaseen tahtiin illalla klo 18:30 jälkeen sijottuvaan korkeintaan kolmen tunnin mittaseen vapaa-aikaan asti. Asiat pitää useesti hoitaa nopeesti ja siinä mulla harvemmin on mitään ongelmia ;D Suurimpia hankaluuksia mulle on kuitenki ollu lähes täydellinen oman ajan puute, juuri missään ei oikeesti voi eikä kerkee olla itekseen rauhassa. Huomattavien puhelimenkäyttörajotusten takia myös tärkeet yhteydet ulkomaailmaan vaikeutuu sillon tällön, mutta onneks puhelimeen puhuminen ja rukoileminenki onnistuu yllättävän hyvin kuivauskaapissa - been there, done that. Myös ne lomat tulee kohtuullisen nopeesti ku varmasti muistaa laskee aamuja joka käänteessä... :D
Uudet kokemukset. Tetsaaminen on hyvä esimerkki asioista, joita ei oo aikasemmin tullu tehtyy: täysi taisteluvarustus päälle vaan (kypärä, taisteluliivi, rynnäkkökivääri ym.) ja metsään ryömimään. Suojelukoulutukseen liittyvä kaasunaamariasu on toinen mielenkiintonen yhistelmä varsinki juostessa, ja sukkiakin voi tällä kertaa pitää (suihku)sandaaleissa ihan ylemmältä taholta tulevan käskyn perusteella. Lintuharrastajana voi (ja pitääkin! ;D) alkaa keräillä inttipinnoja, joita tähän asti on kerääntyny vaivaiset 14. Yks kokemus itessään on tietenki huumorintajun kehittyminen ennestään tuntemattomilla tavoilla, joskin on melkosen vaikee sanoo mihin suuntaan kehitys tapahtuu :D
Kokonaisuutena voin sanoo, etten ois selvinny ees tähän asti ilman Jumalaa joka johdattaa kaikki asiat niinku on parasta enkä ilman kaikkia teitä ihania ihmisiä jotka ootte jaksanu edelleen pitää muhun yhteyttä, kiitos paljon! Eikä nyt haittaa vaikka joku keskustelu joskus vähän valvottaiski mua ;DD Jatkoa odotellessa, saa nähä mitä mä vielä saan tuolla aikaseks!
