sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Piristystä seksielämään?

Seksuaalisuus on yksi ihmiselämän osa-alueista muiden joukossa. Se tuntuu kuitenkin olevan vaikutuksiltaan monia muita voimakkaampi, ja keskustelu aiheesta on varsin usein tunnepitoisesti latautunutta. Seksuaalisuus koskettaa jokaista ihmistä henkilökohtaisesti ja ilmenee eri tilanteissa ja elämänvaiheissa melkoisen erilaisena, joten tämä ei ole lainkaan yllättävää. Reagoidessaan postmodernin individualismin kanssa tällaiset ominaisuudet kuitenkin saavat tämän yhden elämänalueen nousemaan yli useimpien muiden - suorastaan pyhäksi, lähes kyseenalaistamattomaksi ja mahdollisimman rajoittamattomaksi. Tällä alueella miltei kaikki mielihyvää tuottava voi olla oikeaa ja sallittua, kunhan se ei aiheuta toisille haittaa. Kuulostaa ehkä hienolta, mutta juuri seksuaalisuuden alueella vapaat länsimaiset ihmiset ovat kaikesta tästä huolimatta yleisesti ottaen kenties rikkinäisempiä kuin millään muulla. Ja niin olen minäkin.

Tällaisella rikkinäisyydellä on runsaasti erilaisia muotoja ja syitä, enkä edes yritä käsitellä niitä kaikkia kerralla. Oman kokemusmaailmani vuoksi keskityn yhteen aiheeseen, joka on kiinteässä yhteydessä moniin muihin: pornografiaan.

Sitä on helppo löytää, sillä sitä on nykyään lähes kaikkialla mediassa ja mainonnassa. Sitä on helppo käyttää, sillä kehittynyt teknologia mahdollistaa sen missä tahansa eikä kielletystäkään käytöstä jää selviä jälkiä. Lisäksi populaarikulttuurissa törmää usein ajatukseen, ettei pornossa ole oikeastaan mitään pahaa, vaan sen katsominen on jopa hyödyllinen tapa purkaa seksuaalisia paineita sekä piristää ja rikastaa omaa seksielämäänsä. Eikä siitä edes ole haittaa kellekään.

Vai onko? Pornografian katselusta on tehty tutkimuksia, joissa on todettu sen olevan yksilötasolla yhteyksissä esimerkiksi masennukseen, impotenssiin, keskittymishäiriöihin ja ongelmiin itsetunnossa. Ihmiset ovat toki yksilöllisiä eikä porno välttämättä ole näihin ongelmiin ainoa tai edes ensisijainen syy, mutta aivotutkimusten ja psykologian ansiosta sen vaikutuksista on saatu yleispätevämpiäkin tutkimustuloksia. Elimistön biokemialliset reaktiot tuskin kiinnostavat suurinta osaa lukijoista, joten tarkempi selostus jätettäköön välistä, mutta pornon aiheuttama riippuvuus on verrattavissa esimerkiksi huumausaineiden aiheuttamiin. Miedoista huumeista vahvempiin johtava kierre toimii samalla logiikalla: elimistö tarvitsee tottuessaan suuremman ärsykkeen eli lopulta entistä sairaampaa materiaalia. Vaikkei näinkään kävisi, porno vaikuttaa tutkitusti käyttäjänsä ajatuksiin ja voi vääristää koko käsityksen seksuaalisuudesta pahemman kerran. Lasten ja heidän kehityksensä kannalta tällainen on erityisen surullista, sillä nykyään yhä nuoremmat näkevät pornografiaa joko tahtoessaan tai tahtomattaan.

Jos kaikki edellä mainitut ongelmat kyettäisiin välttämään, mitä vikaa pornografiassa enää olisi? Katsotaanpa koko ilmiön taustalle. Pornolla on helppo ansaita rahaa, sillä sen tuottaminen on pääpiirteittäin halpaa ja addiktio saa käyttäjän palaamaan aina uudestaan takaisin. Lisäksi rahan tekeminen pornon avulla ei läheskään aina jää pelkän tallennemateriaalin levittämiseen, vaan se kytkeytyy usein fyysiseenkin ihmiskauppaan. Populaarikulttuurissa pornotähden hommaan liitetty glamour on harvoin todellisuutta, ja viimeistään tällaisen teollisuuden johtoportaisiin päästessä kaiken takana vaikuttavat motiivit ovat pohjimmiltaan rahan- ja vallanhimoa.

Koko tässä pelissä tappiolle jää miehen sijasta yleensä nainen, joka tulee paljon helpommin kohdelluksi pelkkänä kulutushyödykkeenä pornon tarjoamien yksipuolisten sukupuoliroolien vaikuttaessa laajemmin ihmisten asenteisiin. Naisten halventamista ja esineellistämistä tuskin voidaan pitää millään mittapuulla tavoiteltavina asioina. Kerran nettiin päätynyttä materiaalia ei sitä paitsi milloinkaan saa sieltä lopullisesti pois, vaikka kuinka haluaisi, mikä vaikeuttaa pornobisneksestä eroon haluavan elämää todella huomattavasti. Joko riittää?

Ettei näkökulmani kuitenkaan olisi liian yksipuolinen, todettakoon, että ihmisiin ja heidän ongelmiinsa vaikuttavat syyt ovat harvoin täysin yksiselitteisiä. Pornografia ei taatusti ole ainoa syntipukki kaikkeen, mistä sitä syytetään, mutta sen yhteydet tunnettuihin ongelmiin ovat aivan liian selviä - tällaisilla näytöillä ei ansaita pelkän harmittoman hauskanpidon papereita. Vaikka monet pornon käyttäjistä kokevatkin sen seuraukset ainakin itselleen vain positiivisina, he tuskin ajattelevat esimerkiksi yhteyksiä ihmiskauppaan. Tai sitten niistä ei yksinkertaisesti välitetä. Yhden seksielämän piristys voi olla toisen tuho. Mutta oliko elämällä jokin muukin tarkoitus kuin se, että juuri minusta tuntuu hyvältä?

Tään tekstin syynä on ollu ennen kaikkea sen ymmärtäminen, millanen ongelma porno oikeesti on ja millasen kavaluuden uhri oon myös ite ollu ollessani sen kanssa tekemisissä. Tässä kirjotustyössä mua on rohkassu ennen kaikkee raamatunkohta Ef. 5:11: "Älkää osallistuko pimeyden töihin: ne eivät kanna hedelmää. Tuokaa ne päivänvaloon." Ongelmat ratkeaa puhumalla eikä piilottelemalla. Toivon että tää mun todistus rohkasee myös muita puhumaan vaikeista asioista, jotka ois muuten niin helppo vaan edelleen pitää salassa, olipa kyse sit tästä tai jostain ihan muusta.


P.S. Tää otsikko on yks esimerkki siitä, miten seksuaalisuuden viehätystä hyväksikäytetään mainonnassa. Ethän vaan päätyny tänne enssijasesti sen perusteella? :D

lauantai 20. joulukuuta 2014

Jouluksi kotiin

Ohi on! Kauan odotettu TJ 0 koitti vihdoin ja pääsin onnellisesti reserviin viikkoa ennen joulua :D Pieni katsaus kuluneeseen vuoteen yleisesti lienee tässä vaiheessa paikallaan.


Voin sanoo että kannatti aivan ehottomasti olla koko vuosi palveluksessa! Pääsin poistumaan omalta mukavuusalueeltani monella eri tavalla ja haastamaan itteeni johtajatehtävissä ja ylipäänsä uusien asioitten ja toimintatapojen oppimisessa sekä tutustumaan monenlaisiin ihmisiin :) Vaikka arviointilomakkeisiin ja muihin opintovihkojohtajakansiotinketteihin meinas hajota moneenki otteeseen, arvostan Puolustusvoimien antamaa johtajakoulutusta ja uskon, että siitä on varsinki opettajaks opiskelevalle oikeesti hyötyy muuallaki ku armeijaympäristössä. Alkuvaiheen epävarmuudesta huolimatta johtajakoulutus oli selkeesti just mun paikka, ja varsinki viimesten kolmen kuukauden aikana sai todella huomata miten hyvä apukouluttajatiimi 2. Tuliasemapatteriin oli valikoitunu.

Ja armeijahan oli ympäristönä tosi erilainen ku mihin olin aikasemmin tottunu. Seurauksena on loogisesti myös paljon uusia kokemuksia ja saavutuksia, joista tässä muutamia:

-Inttipinnoja eli palveluksen aikana havaittuja lintulajeja kertyi vuoden ajalta tasan sata lajia. Jos lomabussimatkat lasketaan, potti nousee 110 lajiin - lomilla havaitut lajit eivät siis ole laskuissa edes mukana :D
Bilsarinvaistot tosiaan edelleen tallella.
-Luin palveluksen ja siihen liittyvän joukkoliikennevälineissä istumisen aikana Raamatun viidesti kannesta kanteen. Saman ajan sisällä tuli luettuu arviolta viitisentoista muutaki kirjaa :D

-Kuuntelin ilmavalvontaradiota lähes 12 tuntia yhteen menoon käyden viestipäivystyspaikkani ulkopuolella pelkästään tarpeilla ja syömässä. Radiosta tuli kyseisen päivän aikana niin vaihtelevaa musiikkia että vähemmästäki sekoaa: Poika saunoo-biisin inttiversio Poika tetsaa, Barbie Girl, Paranoid sekä I'm An Albatroz soivat sulassa sovussa kaikenkarvaisen massateinipopin, kissantappohevin ja suomiräpin kanssa... :D

-Olin mukana työntämässä varastettua autoa pois komentopaikan ryhmityksen tieltä. Taustatietona kerrottakoon, että sen oli sentään varastanu joku muu :D

-Sain kielilläpuhumisen armolahjan. Kaikille lukijoille tää juttu ei välttämättä kuulosta kovin ihmeelliseltä tai ylipäänsä uskottavalta mutta ainaki ne jotka ymmärtää mistä on kyse on varmaan samaa mieltä siitä että tällasen tapahtuminen koko inttiajan toiseks pisimmällä maastoleirillä on jälleen kerran osotus Jumalan huumorintajusta :D

-Pääsin sekä ampumaan tykillä ihan fyysisesti että käskyttämään neljän tykin ampumatoimintaa samalla kertaa.


-Selvisin melkein palveluksesta katkasematta ensimmäistäkään kieltä suurimman osan ajasta mukana olleesta kitarasta, eli oon ilmeisesti oppinu soittamaan vähän rauhallisemmin. Ironista kyllä, kielen katkeaminen tapahtu viimesenä iltana.

-Osallistuin naisten kahvakuulatunnille. Älkää kysykö enempää.

-Tein selvää Tykkimiehen erikoiseksi kutsutusta ruokalajista, joka tarkoitti käytännössä kebabrullan ympärille käärittyä pizzaa. Aikaa kyseiseen toimenpiteeseen kului korkeintaan viisitoista minuuttia :DD

Loppuun vielä muutama kuva:





Ei sitä hymyä lopulta sit armeijakaan hyydyttäny. Hyvän mielen sotilas elää ja voi paremmin ku koskaan aikasemmin! :D

tiistai 9. joulukuuta 2014

Eläinkunnan ihmeitä 3 - Varusmies

Varusmies (Armina domesticus) on useimmille suomalaisille tuttu eläjä, johon lähes kaikki joutuvat jossakin vaiheessa elämäänsä tutustumaan lähemmin. Ajoittain arvaamattoman käytöksen vuoksi jokaisen kannattaa oppia tuntemaan laji jo etukäteen.

Tuntomerkit

Varusmiehestä tunnetaan eri alalajeja, joita kaikkia yhdistää vihreä yleisväritys. Yksilön iän ja alalajin määrityksessä on apuna vasemmasta eturaajasta tai rinnasta löytyvä kullanhohtoinen kuvio, jonka puuttumisesta alalajin gonansis yleensä tuntee. Boreaalisella ja arktisella vyöhykkeellä elävät varusmiehet ovat sopeutuneet lumiseen talveen ja vaihtavat riekon ja metsäjäniksen tavoin valkoiseen talven ajaksi. Laji ääntelee vaihtelevasti, mutta tyypillisimmät äännähdykset ovat lyhyitä ja voimakkaita kiinnittäen havainnoijan huomion helposti.

Levinneisyys ja elinympäristö

Elää runsaana koko maassamme pohjoisinta Lappia myöten Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Varusmiehen löytää todennäköisimmin metsästä kaukaa asutuksesta, mutta suuriakin kerääntymiä havaitaan varsinkin iltaisin jopa kaupunkien keskustoissa. Alalaji marinus elää rannikolla ja suosii metsien sijasta rantaympäristöä.

Elintavat

Varusmies on laumaeläin, ja yksilöiden keskuudessa vallitsee tarkka arvohierarkia. Vanhimmat yksilöt ovat populaatiossa arvoasteikon huipulla ja saattavat hallita nuorempia hyvinkin rajusti. Varusmies voi toisinaan käyttäytyä hyökkäävästi ihmistä kohtaan ja olla todella vaarallinen, mutta tällainen aktiivisuus vaihtelee yksilöllisesti. Lajilla ei ole varsinaisia luonnollisia vihollisia, mutta monet verta imevät hyönteiset saavat noin 90% ravinnostaan varusmiehen kustannuksella. Varusmies ei ole arka, mutta pitkälle kehittyneen suojavärin vuoksi sitä on maastossa usein vaikea havaita. Tätä seikkaa erityisesti alalaji gonansis on oppinut taitavasti hyödyntämään saadakseen levätä ilman ulkopuolista häiriötä.

Lisääntyminen

Koirasvaltainen laji, jonka suvullista lisääntymistä ei juuri tunneta. On kuitenkin esitetty teorioita siitä, että koiraspuolisten yksilöiden suuri osuus koko populaatiosta johtuisi niiden suvuttomasta lisääntymisestä jakautumalla (hajoaminen). Varusmiehen elämänkierto on pääsääntöisesti lyhyt, ja valtaosa yksilöistä elää vain hieman useimpia perhosia pidempään - vain noin 6 - 12 kuukautta. Vahvimmat ja sopeutumiskykyisimmät yksilöt voivat kuitenkin elää kymmeniä vuosia ja hallita alueellisia populaatioita.

Ravinto

Varusmies on erittäin kaikkiruokainen ja käyttää ravinnokseen sitä mitä kulloinkin sattuu olemaan tarjolla. Yleensä se suosii erityisesti paljon suolaa, rasvaa tai sokeria sisältäviä ravinnonlähteitä, mutta joidenkin yksilöiden on myös havaittu syövän erityisen terveellisesti. Osa varusmiehistä saa ravintonsa symbioosisuhteista muiden eliöiden kanssa, osa on loisia.

Muuta

Varusmiehiä pidetään yleisesti koti- ja tarhaeläimenä, ja niitä varten on perustettu suuria aidattuja suojelualueita. Laji on oppimiskykyinen ja suhteellisen helposti koulutettavissa lukuunottamatta alalajin torpedia yksilöitä.

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Rakkaalla linnulla on monta nimeä

Jos joku harrastus, ammatti tai vastaavanlainen asia yhistää tietyn ryhmän ihmisiä toisiinsa, on erittäin todennäköstä että kyseisen ihmisryhmän piirissä syntyy slangisanastoa. Slangisanat on yleensä joko ulkopuoliselle kokonaan käsittämättömiä tai arkikielen merkityksistä poikkeavasti käytettäviä tuttuja ilmasuja, ja niitten ymmärtäminen vaatii kokeneempaa selittäjää tai aktiivista perehtymistä aiheeseen. Armeijan piirissä esiintyvää slangisanastoa oon esitelly jo aikasemmin mut nyt aattelin tehä saman oman harrastukseni suhteen.

Lintuharrastajien slangisanoihin törmää helpoimmin keväällä lintutornissa tai vastaavalla suositulla lintupaikalla, mihin kokeneita harrastajia kerääntyy keskenään havainnoimaan. Torniin kiipeävä sunnuntaiharrastaja on luultavasti pulassa yrittäessään ymmärtää, mistä on kyse, ja vaikket koskaan sellaseen tilanteeseen päätyiskään niin lintumiesslangin esittelystä voi joskus olla apua myös yhen bloggaajan puheen tulkitsemisessa... :D Mut tässä ekaks yleistä harrastussanastoa:

Bongata = käydä katsomassa jonkun toisen löytämää lintua. Termi on kärsinyt julkisuudessa melkoisen inflaation ja tarkoittaa nykyään yleisessä kielenkäytössä mitä tahansa lintujen tarkkailua, mutta asiasta tietoiset käyttävät sitä edelleen alkuperäisessä merkityksessä.

Havis = havainto ylipäänsä tai havaintopäiväkirja eli vihko, johon havainnot kirjataan.

Hysy = hyönteissyöjä. Yläkäsite hyönteisiä ravinnokseen käyttäville pikkulinnuille.

Iipee = iso petolintu.

Komppaaminen = jonkin alueen, ennen kaikkea pellon, käveleminen läpi alueella piilottelevien lintujen löytämiseksi.

Orni = lintuharrastaja.

Pinna = havaintopiste, joiden keräämisessä vain mielikuvitus on rajana. Yleisimmin kerättävät pinnat ovat elämänpinna (elis; ensimmäistä kertaa elämässä havaittu laji) ja vuodenpinna (vuodari; vuoden ensimmäinen havainto kyseisestä lajista), mutta yhtä lailla voi laskea vaikkapa unipinnoja tai huussipinnoja. Monet keräävät pinnoja myös kilpailumielessä.

Rariteetti, rari = harvinaisuus (engl. rarity).

Seipiö, staijikeppi = kiikarin kaverina käytettävä suomalainen keksintö, jonka avulla kiikaria pidellään silmillä ilman että käsiä tarvitsee nostaa pään tasolle. Voidaan valmistaa esimerkiksi jääkiekkomailasta.

Sponde = spontaani havainto, lintu jonka harrastaja löytää tietämättä sen olevan paikalla.

Staijaaminen = muutontarkkailua, jossa seistään pitkiä aikoja samassa sopivassa paikassa ja havainnoidaan ohi lentäviä lintuja.

Tiputuskeli = sateinen sää, jolloin linnut eivät muuta mielellään vaan laskeutuvat lepäilemään.

Ja vielä joitaki esimerkkejä eri lajien kutsumanimistä (ja kyllä, näitä oikeesti kuulee käytettävän):

Hiha = hiirihaukka.

Hömppä = hömötiainen.

Isolanttu = isolepinkäinen. Yhdistelmä suomenkielisestä nimestä ja tieteellisen nimen sukuosan Lanius väännöksestä.

Kapula = kapustarinta.

Laura = laulurastas.

Metsuri = metsähanhi.

Nisti = niittykirvinen. Johtuu lajin "ist, ist"-lentoäänestä.

Pandari = kalasääski. Johdettu tieteellisen nimen ensimmäisestä osasta (Pandion haliaetus).

Puujyrä = puukiipijä. Pidemmälle viedyssä muodossaan Bo-Göran.

Pässi, pukki = taivaanvuohi.

Ridari = naurulokki. Väännetty tieteellisen nimen jälkimmäisestä osasta (Larus ridibundus).

Tulkendahl = punatulkku.

Urpo = urpiainen (vastaavasti turpo = tundraurpiainen).

Vanikka = töyhtöhyyppä (lat. Vanellus vanellus).

Väiski = västäräkki.

Ehkä mä vielä joskus voin heittää näistä huonoa läppää normaalissa seurassa niin että joku muuki ymmärtää... :D

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Uskontona uutisvirrassa

Uskonto tuntuu nykyään olevan mediassa eräänlainen kirosana. Tämän sanan mainitseminen saa luultavasti useimmissa ihmisissä aikaan jonkinlaisia tuntemuksia, jotka yleensä tuntuvat olevan suurelta osin negatiivisia. Jos miettii tätä havaintoa ja siihen liittyviä syy-seuraussuhteita pidemmälle, miksi uskontoa oikeastaan vihataan?

Alkuun lienee syytä miettiä, mitä uskonto tarkoittaa. Pelkillä määritelmillä ja niiden epämääräisyydellä pystyy niin tahtomattaan kuin tahallaankin vaikeuttamaan keskustelua, kun eri osapuolet luulevat puhuvansa samasta asiasta ja todellisuudessa määrittelevätkin avainkäsitteen aivan eri tavoilla. Tässä tapauksessa lähtökohtaisesti selkeä dialogi on entistä vaikeampi tavoite saavuttaa, sillä uskonnosta ei ole olemassa yhtä yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Erään uskontotieteilijän mukaan uskonto on käsitteellistys, joka on tehty suuresta määrästä erilaisia uskomuksia, käyttäytymistaipumuksia ja kokemuksia, ja tällainen suhteellisen neutraali määritelmä kattanee uskonnon nimellä kulkevat ilmiöt kohtalaisen hyvin. Nykykielenkäytössä useammin vaikuttaisi kuitenkin siltä, että uskonnosta puhuttaessa tarkoitetaan perustelematonta toiveajattelua jotakin yliluonnollista kohtaan tai korkeintaan vanhentunutta ristiriitaisten sääntöjen kyllästämää oppijärjestelmää, jonka kannattajat silti tahtovat itsepintaisesti pysyä järjenvastaisessa mielipiteessään. Uskontohan on itse asiassa myös kaiken rauhan, tasa-arvon ja vapauden vihollinen. Kukapa tahtoisi edelleen puolustaa jotakin tällaista.

Eri asia onkin, kuinka paikkansapitäviä nämä mielikuvat ovat. Julkisessa keskustelussa uskonto-käsitteen alle niputetaan huomattava määrä erilaisia ja toisistaan erittäin radikaalisti poikkeavia maailmankatsomuksia, joista läheskään kaikki eivät todellakaan vastaa edellä esitettyä yleistä mielikuvaa. On helppo syyttää uskontoa yleisesti vaikkapa tilanteessa, jossa jonkin marginaalisen ääriliikkeen tai "kohusaarnaajan" kyseenalaiset törttöilyt vuotavat julkisuuteen. Samaan hengenvetoon toimittaja voikin verrata tällaisia tapauksia täysin harmittomaan tai hyödylliseen toimintaan, jota vain sattuvat tekemään hänelle epämieluisia näkemyksiä omaavat ihmiset. En väitä, että näin aina tapahtuisi, mutta nykyään monissa tiedotusvälineissä vedotaan ennen kaikkea ihmisten tunteisiin ja tällaisen uutisoinnin tarkoitus saattaa olla jotakin aivan muuta kuin kertoa ihmisille totuus. Kynä voi oikeastikin olla miekkaa mahtavampi.

Yksi syy ihmisten uskontovihaan lienee siis median luoma ainakin osittain vääristynyt kuva asioista. Tämä tuskin selittää kuitenkaan kaikkea. Jostainhan ovat peräisin nekin käsitykset, jotka ensiksi saavat toimittajan kirjoittamaan vain näennäisesti puolueettomasta näkökulmasta tai haastateltavan antamaan uskonnonvastaisen lausunnon. Vaikka uskonnollisten ihmisten tavat lähestyä muita voivat osaltaan myös antaa negatiivisia kokemuksia ja siten olla oma syynsä, suurin syy lienee kuitenkin teistisen maailmankatsomuksen luonteessa ylipäänsä. Ihminen tahtoo helposti olla oman itsensä mitta ja vastuussa omista tekemisistään vain itselleen ilman, että joku tulee kertomaan kaiken yläpuolella olevasta Jumalasta. Tällaiset käsitykset voivat olla ainakin osittain tiedostamattomia, mutta niiden vaikutusta ei pidä vähätellä pohdittaessa ihmisten suhtautumista esimerkiksi Jumalaa käsittelevään puheeseen.

Onko sitten ajatus Jumalasta, jolle ihminen on lopulta vastuussa teoistaan, lopulta ahdistava ja rajoittava sekä aikaansaamansa mediamyllytyksen ansaitseva? Ainakaan henkilökohtaisen todistukseni mukaan näin ei välttämättä ole. Vaikka uskon Jeesukseen, mikä näkyy elämässäni monella tavalla käytännössäkin, en todellakaan koe elämäni olevan sen vuoksi rajoittunutta - samanlaista iloa, rauhaa ja tarkoitusta tuskin voisi saada mistään muualta! Kristillisessä uskossa on ennen kaikkea kyse elävästä suhteesta Jumalaan, ei ihmisten keksimistä rituaaleista tai tavoista ansaita omin voimin jotakin. Juuri sellaiset tekevät liian suureen rooliin noustessaan elävästä uskosta kuollutta uskontoa ja lienevät pohjimmaisena syynä moneen negatiiviseen käytännön kokemukseen. Oma kokemukseni on osoittanut, että toimiva yhteys Jumalaan ilman turhaa uskonnollisuutta saa niin ihmisen sisällä kuin ympärilläkin aikaan rakkautta ja kunnioitusta eikä riitoja ja vihapuhetta. Usko ei myöskään merkitse älyllistä itsemurhaa, vaan päinvastoin tarjoaa pitävän pohjan esimerkiksi ihmisen tekemien havaintojen luotettavuudelle. Kuten C. S. Lewisin vertauksessa nousevasta auringosta, en usko vain siksi, että näen, vaan siksi, että sen valossa näen kaiken muun.

Vaikka todistukseni on kaikkea muuta kuin ainoa laatuaan, jostakin kumman syystä tällainen puoli "uskonnosta" vain jää aihetta käsittelevässä uutisoinnissa usein puuttumaan. Lopputulemana oma mielipiteeni on, että osa uskonnoiksi yleisesti nimitettävistä maailmankatsomuksista suorastaan ansaitsee negatiiviset mielleyhtymänsä julkisuudessa ja osa todellakaan ei, vaan ennemmin ansaitsisi tulla kutsutuksi vähemmän leimaavalla nimellä. Kaikkea on turha tuomita samalla kertaa, parasta on koetella kaikki ja pitää se mikä on hyvää. Ja hedelmistäänhän puu tunnetaan.

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Hengen sota-asu mallia M05

Paavali kirjoittaa kirjeessään efesolaisille (6:10-18) Jumalan taisteluvarustuksesta, jonka avulla kyetään pahan päivän tullessa tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. Esimerkkinsä hän poimi roomalaisen sotilaan normaalista ulkoasusta, mutta aikamme ihmiselle tällainen vertaus voi tuntua kaukaiselta. Miltä Hengen sota-asu kuulostaisikaan suomalaiselle sotilaalle tutumpiin tamineisiin sovellettuna?

Totuuden nahkavyö auttaa pitämään maastohousut ylhäällä vaikeimmissakin tilanteissa. Ilman tätä lähestulkoon välttämätöntä varustetta pöksyt putoavat sopivan hätävalheen myötä nilkkoihin ja saavat särmimmänkin soturin kompuroimaan pahemman kerran, jolloin vihollisen on huomattavasti helpompi iskeä. Mikäli taktinen vetäytyminen on välttämätöntä, totuudessa pysyminen on samasta syystä ensiarvoisen tärkeää - muuten saatat tulla ammutuksi selkään, kun puolitangossa roikkuvien housujen kanssa turvaan syöksyminen ei onnistukaan niin kuin pitäisi. Vyön käyttö ei ole joka hetki mukavaa, sillä tiukimmilla hetkillä se voi puristaa ja tehdä kipeääkin, mutta lopulta sen pitäminen johtaa voittoon.

Vanhurskauden varusteliivistä on erilaisine taskuineen hyötyä moneen pulmaan. Se päälläsi saat aina ottaa rohkeasti yhteyden ylemmälle tasolle erikoistaskusta löytyvällä kenttäradio LV 141:llä, ja elävällä vedellä täytettyä kenttäpulloa varten on oma taskunsa. Mukana kulkevat kätevästi myös kenttälapio vartiopoteron kaivamista varten, kuulosuojaimet korvien tukkimiseksi vihollisen propagandalta sekä marssikompassi, josta voit aina tarkistaa, oletko varmasti matkalla oikeaan suuntaan. Haavoittunut tai uupunut taistelija voidaan toimittaa turvaan liivin niskaosasta löytyvän pelastuslenkin avulla.

Evankeliumin kumisaappaat ovat huomattavasti vedenpitävämmät kuin yleisesti uskotaan. Ne ovat kaikkia vihollisen varusteita paremmat ja voittavat oikeaoppisesti käytettyinä jokaisen vertailun kilpailijoidensa kanssa selviten millaisesta suosta ja mudasta tahansa, mutta väärinkäytöstä voi seurata rakkoja ja hiertymiä. Nämä kengät vievät käyttäjänsä taatusti moniin taisteluihin, mutta myös voittoihin - välillä täysin odottamattakin.

Uskon kaasunaamari suojaa taistelijaa vihollisen käyttämiltä kemiallisilta, biologisilta ja radioaktiivisilta taisteluaineilta. Sitä käyttäessäsi voit tarkastella ympäristöäsi luotettavasti vihollisen vaikutuspiirissäkin ja kykenet hengittämään normaalisti, vaikka ilmapiiri ympärilläsi olisi täysin pahan kyllästämä. Myös polttohyökkäyksen yhteydessä tämä varuste suojaa savulta ja lyhytaikaisesti kuumuudelta, mikä tekee pahan palavien ammusten sammuttamisesta huomattavasti helpompaa.

Pelastuksen komposiittikypärä suojaa päätä luodeilta ja sirpaleilta sekä lähitaistelussa tulevilta iskuilta antaen taistelutilanteessa varman olon omasta selviämisestä. Vaikka kypäräsi saisi kovankin kolauksen, se kestää ja nouset aina uudestaan. Naamiosuojuksen vuoksi et joudu helpolla vihollisen tarkka-ampujan tähtäimeen.

Hengen rynnäkkökivääri on tarkka ja tulivoimainen hyökkäysase (tulinopeus 20-30 jaetta minuutissa), jolla etenkin kokenut ampuja osuu viholliseen kaukaakin. Jokaisen taistelijan on syytä opetella tuntemaan aseensa kunnolla, sillä sen oikea käyttö parantaa jokaisen palvelusturvallisuutta rauhan aikana ja sota-aikana se on paras henkivakuutus. Päivittäinen huolto pitää aseesi jatkuvassa toimintakunnossa, ja olemalla yhteydessä sen valmistajaan saat aivan erityisiä aseenkäyttövinkkejä.

maanantai 18. elokuuta 2014

Inttislangin jatkokurssi

Oon huomannu että mun aika ja mielikuvitus ei tunnu riittävän juuri muihin ku armeijaa tavalla tai toisella käsitteleviin kirjotuksiin. Kaikesta päätellen joku kuitenki lukee myös niitä, joten voihan sitä jatkaa tällä linjalla vielä vuoden loppuun asti ja haudata sitte nää teemat :D

Inttislangia oon käsitelly jo aikasemminki mut sen verran suppealla otoksella että paljon epämääräsiä ilmauksia jää armeijaa käymättömien ymmärryksen ulkopuolelle. Myönnän ite ainaki viittaavani inttijuttuihin jatkuvasti ollessani jonkun kohtalotoverin seurassa, joten mun ympärillä oleville voi olla tarpeen avata vielä toinen satsi Puolustusvoimien piirissä syntyneitä sanoja ja sanontoja. Tässähän näitä nyt olis:

Fifin hautaus = siivouspalveluun liittyvä historiallinen menettelytapa, jossa tuvan lattialta löytynyt villakoira kannetaan päiväpeitteen avulla ulos metsään ja haudataan kenttälapioilla kaivettuun kuoppaan. Jostakin syystä luokitellaan nykyään simputukseksi :D

Häröpallo = epäsotilaallisin tunnettu sotilaallinen muoto, joka voi olla lähes minkä tahansa muotoinen (ks. muoto).

Iltavahvari = iltavahvuuslaskenta. Toimenpide, jossa joka ilta yksikössä tarkistetaan jokaisen taistelijan olevan paikalla.

KSE = koulutuksen suoma etu. Moninaisia vanhemman saapumiserän ja ennen kaikkea armeijassa työskentelevien etuisuuksia, joihin kuuluu esimerkiksi sisäjärjestykseen, pukeutumiseen ja työntekoon liittyviä asioita.

Luha = lusikka-haarukkamysteeri eli pakin kumppanina toimiva ruokailuväline maastoruokailuissa.

Mortti, mosa, morpula = alokas tai yleensä nuoremman saapumiserän taistelija.

Move = motivaatiovemppaus. Vapautusten hankkimista varuskuntasairaalasta ilman todellista tarvetta.

Muoto = mikä tahansa sotilaallisesti ojentamalla muodostettu ihmisrykelmä, tavallisesti esimerkiksi kolmirivi. Liikkuu usein paikasta toiseen marssimalla (enemmän tai vähemmän) tahdissa muodonviejän eli porukkaa käskyttävän henkilön johdolla.

Muumi = nimitys voi viitata joko viestimieheen tai taistelijaan, joka on pukeutunut maastotakkiin ilman keskikiristystä.

Nasse = suojeluvarustukseen ydinsäteilyä ja taistelukaasuja kestävän mutta vettä pitämättömän sadeasun ohella kuuluva kaasunaamari. Saattaa joutua käyttöön myös tuvassa hernekeittopäivän jälkeen.

Nave = naamioverkko. Erityisesti telttojen ja ajoneuvojen naamiointiin tarkoitettuja varusteita, joiden virittely ja purkaminen on suunnilleen yhtä rasittavaa.

Noukkarit = muiden asusteiden kanssa jaettavat nahkakintaat. Nimitys johtuu sanoista "no can do" - kyseisiä rukkasia on tuskin mahdollista käyttää yhteenkään edes hieman tarkkuutta vaativaan hommaan.

Pikkumustat = valtion viralliset sortsit, joita saa pääsääntöisesti käyttää ainoastaan urheillessa.

Räkäpää = paukkupanos. Ampumaharjoittelussa saa piipun takuuvarmasti täyteen nokea ja puunsäleitä.

Skappari, kapiainen = kantahenkilökunnan jäsen. Puolustusvoimilla töissä oleva sotilashenkilö, joka on arvoltaan normaaleja asevelvollisuuden suorittajia korkeampi.

Tornari = tornihuhu. Varuskunnasta, yksiköstä ja tuvasta toiseen kiertäviä usein täysin perättömiä juttuja, jotka usein paisuvat liikkuessaan kuin rikkinäisessä puhelimessa.

Töhö, tötterö, torpeedo = kyvytön varusmies. Ilmentää yleensä taitojen tai hyvän asenteen puutetta, ellei molempia.

Victor Mike = V*tuiks meni. Tilanteesta riippuen hyvinkin usein kuultava toteamus, nimet tulevat kansainvälisisessä viestinnässä käytettävistä aakkosnimistä. Johtaa yleensä Uniform Mikeen (uusiksi meni).

Eiköhän tässä ollu jo riittävästi tälle kerralle. Poistun taakse.

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Munkkikahville mars

Varusmiehen paras ystävä sotilaskoti eli tuttavallisemmin sotku tarjoaa nälkäiselle taistelijalle jos jonkinlaista evästä. Kaikista näistä elintarpeista kuitenkin tunnetuimpia lienevät legendaariset "Sotkun munkit". Jotta kyseisestä myyntiartikkelista henkilökohtaista kokemusta omaamattomatkin saisivat asiasta jonkinlaisen kuvan, Hyvän mielen sotilas pisti munkit testiin. Ja valikoimaahan riittää:


Tavallinen hillomunkki. Yksinkertaisuudessaan ja huokeudessaan varma perusratkaisu, kolmenkymmenen sentin munkki yhdessä kahvin kanssa maksaa vaivaisen euron. Hilloa on yleensä runsaasti ja se on ainakin omasta mielestäni todella hyvän makuista (mustikka-vadelma?). Joissakin erissä hillo kuitenkin on jäänyt selvästi vähemmälle.


Vaniljamunkki. Hillomunkin lähin sukulainen ja eroaa siitä oikeastaan vain täytteen perusteella. Täyte on tuoreena maittavaa ja tarjoaa mukavan vaihtelun tavalliselle hillomunkille, mutta vanhentuneena vaniljatäyte ei toimi enää hilloon verrattavalla tavalla.


Berliininmunkki. Erinomainen vaihtoehto, jonka seitsemänkymmenen sentin hintakaan ei päätä huimaa. Oma suosikkini perushillomunkin ohella, otan usein molemmat samalla kertaa :D Sisältää samaa hilloa kuin normaali hillomunkki, joskin yleensä selvästi vähemmän.


Toffeemunkki. Erottavana tekijänä berliininmunkkiin toimii ainoastaan toffeepäällyste, joka ei maultaan mielestäni aivan yllä edellisen tasolle. Erityisen makeannälkäiselle suosittelen ykkösvaihtoehtona.


Suklaamunkki. Verrattavissa berliininmunkkiin ja toffeemunkkiin hintaa myöten, kuorrute vain erilainen. Toisinaan myynnissä myös valkosuklaapäällysteistä versiota, jonka täytteenä muista poiketen mustikkahilloa (ei hullumpaa sekään).


Munkkirinkilä. Täytteettömyytensä vuoksi ei kuulu suosikkieni joukkoon, mutta tuoreena silti maittavaa. Edellispäiväiset halvemmalla myytävät kappaleet ovat jo melkoisen kuivia.


Onnentasku. Ei kuulu jokapäiväiseen valikoimaan, vaan toimii esimerkkinä päivittäin vaihtuvista leipomuksista. Sisältää omenahilloa. Ei mikään sykähdyttävä kokemus, vaikkei lainkaan pahaakaan.


Rahkapulla. Edellisen ohella vaihtelevasti mukana valikoimassa. Vaikutelma hieman kuivakka.

Eikä siinä vielä kaikki - esittelyni kattaa vain osan itselleni tutummista vaihtoehdoista. Kaikkea en ole itsekään maistanut, mutta aikaa (ja onneksi päivärahojakin) on vielä jäljellä. Tervetuloa moikkaamaan Kajaaniin ;D

torstai 19. kesäkuuta 2014

Hyvän mielen alikersantti

Varsin moninaisia kokemuksia tarjonnut aliupseerikurssi tykistön viestilinjalla on vihdoin takana ja palvelusaikani toinen ylennys sen seurauksena ansaittu, jopa paikka apukouluttajana eli kouluttamassa tulevia johtajia. Puolisen vuotta takaperin en olisi todellakaan uskonut löytäväni itseäni juuri tästä asemasta - mietin AUK:ia kyllä vaihtoehtona, mutta ensisijaisesti pyrin selviämään 165 päivän palvelusajalla.

Asioilla on yleensä monta puolta, ja niin on palvelusajan pituudellakin. Puolessa vuodessa armeijasta ei juurikaan saa maanpuolustuksellisen näkökulman lisäksi henkilökohtaista hyötyä irti, kun taas vuodessa voi saada esimerkiksi laadukkaan johtajakoulutuksen pohjaksi tulevaisuutta ja omassa tapauksessani opettajan ammattia varten. Ajatellessani itseäni johtajana en tosin todellakaan nähnyt itsessäni montaa hyvän johtajan piirrettä vaan lähinnä asioita, jotka puoltaisivat sopimattomuuttani sellaiseen hommaan. Osasin kuitenkin ottaa koko armeija-aikani haasteena Jumalalta - ja siihen haasteeseen halusin vastata, vaikka se tarkoittaisi hieman pelkäämäänikin johtajatehtävää.

En siis tuonut itseäni esille aliupseerikurssille kovinkaan halukkaana, mutta en käytännössä vastustanutkaan sitä - jos Jumala haluaisi tehdä minusta johtajan, asiat kyllä johdattuisivat siihen suuntaan ja olisi niin ollen parasta olla jo valmiiksi avoin kaikille vaihtoehdoille. Jumala kun ei tunne käsitettä toivoton tapaus. Raamatusta löydämme suuren johtajan esimerkkinä Mooseksen, joka yritti Jumalalta suoran tehtävänannon saadessaan vedota kehnoon puhetaitoonsa ja pyysi lähettämään jonkun toisen. Ei siis pintapuolisesti lainkaan vakuuttavaa johtaja-ainesta, mutta joku voi nähdä pintaa syvemmällekin.

Ja niinhän siinä kävi että meikäläinenkin päätyi johtajakoulutukseen. Löysin itsestäni heti samanlaisen epävarmuuden kuin Mooseksella aikoinaan oli. Lisäksi pelkäsin väärien päätösten tekemistä ja ylipäänsäkin epäonnistumista siinä määrin, että jouduin useinkin miettimään turhan kauan ennen kuin sain minkäänlaista päätöstä aikaiseksi. Voin sanoa olleeni moneen kertaan viimeisen päälle turhautunut ja harmistunut ennen kaikkea omasta kyvyttömyydestäni. Jälleen kuitenkin eräs Raamatun suurimmista johtajista auttoi omalla esimerkillään selviämään näistä tuntemuksista. Pietari epäonnistui raskaimmalla mahdollisella tavalla, mutta sai uuden mahdollisuuden ja oli lopulta valmis astumaan Jumalan suunnitelmassa keskeiselle johtajan paikalle uudessa voimassa ja rohkeudessa. Tarpeeksi asioita ajateltuani tulin siihen tulokseen, että epäonnistumiset kuuluvat elämään ja kasvattavat paljon enemmän kuin jatkuva menestys. Mukavuusalueelta poistuminen on usein vain hyväksi.

Sain myös huomata, että jopa johtamisen teoria oli mielestäni oikeasti innostavaa. Jonkinlainen kipinä johtamiseen oli siis todellakin olemassa, ja ajoittaisesta hajotuksesta huolimatta se pysyi ja oikeastaan peräti vahvistui. Vahvimmat alueeni johtajana olivat ulkopuolisten arvioiden perusteella alaisten yksilöllinen kohtaaminen ja luottamuksen rakentaminen, jotka luullakseni toimivat varsin hyvänä pohjana muiden osa-alueiden kehittämiselle. Johtajakaudelle on hyvä lähteä tiedostaen se, että kokemuksen myötä varmuuskin lisääntyy eikä kasvua tarvitse puristaa itsestään omassa voimassaan. Asenne entistä parempana saan siis hoitaa hommat kunnialla loppuun asti ja olla todellinen hyvän mielen sotilas vaikeimpinakin hetkinä.


Ja vielä erästä huomattavaa johtajaa lainaten: "Kaikki minä voin Hänessä, joka minua vahvistaa."

Aamen.

lauantai 31. toukokuuta 2014

Toukokuun värit

Minkä värinen on toukokuu? En tiiä miks rupesin ees miettimään tällasta :D Kaipa sitä kymmenen päivän maastoleiriltä kotiuduttua miettii sellastaki mitä ei muuten tulis mieleenkään... :D

Kun rupee näitä värejä miettimään niin vihreen eri sävyt nousee vahvasti päällimmäiseks. Todennäkösesti se johtuu enssijasesti lähes jatkuvasti päällä olleista kurkkusalaattivaatteista ja siitä, että näin toukokuun jälkipuoliskolla Rovajärven ampuma-alueelta Lapistakin oli vihdoin sulanu kaikki lumet pois. Lisäks ku nyt lopulta pääsee kotiin peräti kolmatta kertaa tän kuun aikana on helppo hämmästyy siitä miten vihreetä voikaan olla jossain pohjoista havumetsää vähänkään lehtevämmässä paikassa... Mäntykankaan ja suon vihreetä on kyllä kateltu kerrakseen, viiden viikon leiriputkesta on neljä takana ja kohta saa vähäks aikaa hengähtää.
Tältä Rovalla näytti vielä toukokuun puolessavälissäkin...
... mut kyllä se siitä lähti vihertymään.
Voin sanoo että niinku armeijassa tähänki asti, näillä leireillä on tullu tunneskaalat käytyy aika hyvin läpi. Alkuajoista tilanne on sentään huomattavasti tasottunu ja kaikesta tästä pystyy parhaimmillaan jopa nauttimaan, puhumattakaan siitä miten uskomattomasti mun kärsivällisyys on kehittyny! Kun aina on kiire odottamaan, neljän tunnin lomabussimatkaki menee ihan yhessä hujauksessa :D Odotusaikana kerkee lisäks saada aikaan aina välillä jotain muutaki - oon tehny pari inttivaiheelle melkosen epätyypillistä suoritusta. Vai monenko ootte kuullu viiden kuukauden sisällä pelkkinä palvelusaikoina havainneen 81 lajia lintuja ja lukeneen Raamatun kannesta kanteen? :D Muuten sitä onki lähinnä tullu vierailtuu mummoloissa ja voitettuu yks lintutornikisa Keski-Suomen alueen osalta.

Pinnankiristäjät kävi uusimassa toissavuotisen voittonsa Joutsan Keskisenlammen tornilla, tällä kertaa ennätyksellisillä 83 lajin lukemilla! Jopa valtakunnallisessa Tornien taistossa päästiin 50 parhaan joukkoon yli kolmestasadasta joukkueesta, ei paha.
No mut takasin niihin väreihin. Toukokuu on mulla menny tosiaan suurimmaks osaks leireillä, mutta taivas on sielläki tarjonnu isänmaallisempia sävyjä ollessaan välillä (kyllä, toukokuussa) räntäsateesta valkonen, välillä helteellä sininen ja yleensä kaikkee muuta näitten väliltä. Punasen värin puolestaan voi spotata ainaki yhen leiriflunssasen bloggaajan pärstäkertoimesta sekä liian kuumaks lämmitetystä puolijoukkueteltan kamiinasta. Sit on vielä tummempia värisävyjä joista ei ees puhuta, muuten ku että kiitos viimesimmän maastoharjotuksen tiedän nyt miltä tuntuu kirjaimellisesti olla viikko peseytymättä ja osaan arvostaa saunaa taas vähäsen enemmän... :D
Se siitä ettei tässä blogissa enää ikinä nähä teinijuttuja...
Ja lopuks: entäs se keltainen toukokuu? Näyttäis siinäki jotain perää olevan :D


sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Eliöitä etsimässä, osa 2

Ainejärjestömme Syrinxin järjestämä eliöralli pidetään kahdesti vuodessa. Edellissyksyn kisan jälkeen osallistuminen myös kevään eliöralliin oli itsestäänselvä vaihtoehto. Tällä kertaa tapahtuma oli kuitenkin 10-vuotisjuhlansa vuoksi hieman erilainen: mukaan oli pyydetty erityisiä haastejoukkueita esimerkiksi eliörallin perustajilta ja vuonna -98 biologianopintonsa aloittaneelta vuosikurssilta. Kisa-aluetta oli lisäksi rajattu koskemaan vain kuntaliitoksia edeltävää Jyväskylän kuntaa, joten entisen maalaiskunnan alueelle jäävän Vaajakosken kotikenttäetuni ei ollut syksystä poiketen käytettävissä lainkaan.

Eliöitä löytyy onneksi muualtakin kuin Vaajakoskelta.
Kokeneita konkareita vastaan otteleminen ja reittivalintoihin liittyvät suunnitelmanmuutokset eivät kuitenkaan hidastaneet tahtia, vaan syksyinen joukkueemme lähti mukaan samalla kokoonpanolla ja vähintään samalla motivaatiolla kuin viimeksikin. Kisa-aikaa oli poikkeuksellisesti kymmenen tuntia, mutta käytännössä tämä ei tuntunut alkuunkaan niin pitkältä kuin alkuun olisi voinut luulla. Kuokkala-Ylistönmäki-Kortepohja-Laajavuori-akselilta löytyi nimittäin jatkuvasti jotakin uutta ja sää suosi suorastaan käsittämättömällä tavalla. Listoilta löytyi tuttuun tapaan 30 valmiiksi määrättyä kasvilajia, eläimistä (nisäkkäät, linnut, matelijat, sammakkoeläimet, kalat ja päiväperhoset) puolestaan sai pisteitä syksyltä tutuilla kertoimilla.

Yksi piste irtosi myös kähmyilymestari kaulushaikarasta.
Otin alusta lähtien tavoitteeksemme 60 lajia lintuja. Lämpimät kelit olivat tuoneet maisemiin jo varsin mukavasti muuttajia, ja näimmekin esimerkiksi vuoden ensimmäiset pääskyt sekä muutamia muita kesäisiä lajeja. Lopulta onnistuimme jopa ylittämään tavoitteen yhdellä lajilla, ei hassummin! Kalojen osalta meni hieman heikommin, sillä monen eri tekijän summana tiimiltämme puuttuivat  täysin kalastusvälineet. Kalat olisivat kuuden pisteen kertoimillaan tehneet hyvää tuloksellemme, mutta onnistuimme sentään määrittämään kaksi lajia jopa rannalta katsomalla. Pohjanoteeraus syntyi kuitenkin matelija- ja sammakkoeläinosastolla, jolta emme saaneet pisteitä lainkaan - yhden jäsenen havainto sammakosta ja toisen sisiliskosta eivät paljoa lämmittäneet, kun yli puolelle joukkueen jäsenistä on tultava havainto kustakin lajista ennen pisteille pääsemistä. Onneksi sentään saimme keskivertomäärän nisäkkäitä ja päiväperhosia sekä suurimman osan kasvilistan lajeista. Googlea tarvittiin jälleen apuun listan epäselvimmissä kohdissa, sentään vähemmän kuin syksyllä :D

Näsiää ei onneksi ollut vaikea määrittää.
Ryhmähenki joukkueessamme oli koko ajan yhtä loistava kuin sääkin, ja yhteinen mielenkiinto jokaista löydettyä eliötä kohtaan auttoi melkoisen hyvin jaksamaan kymmenen tunnin rupeaman täysin ongelmitta. Illan purkutilaisuudessa selvisi, että saimme 12 joukkueesta neljännen sijan 238 pisteellä - jos miettii, että edellämme olleiden joukkueiden jäsenistä suurin osa oli pikemminkin opettajia kuin opiskelijoita, sijoituksemme ei fuksijoukkueena ollut lainkaan hassumpi. Kaiken lisäksi saimme reippaasti enemmän lintulajeja kuin yksikään toinen joukkue huolimatta siitä, että edellämme olleissa joukkueissa oli useampiakin pitemmän linjan lintumiehiä :D No jaa, ei huono ralli kuitenkaan. Ensi syksynä todellakin kisataan taas!

Ja ehkä ne kalavehkeetkin voisi jo hommata seuraavalle kerralle :D

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Rautainen ralliviikonloppu

Nyt se siis on koettu, Ahvis eli Ahvenanmaan linturalli nimittäin! Huomattavien järjestelytoimenpiteiden jälkeen reissu saatiin kuin saatiinkin onnistumaan.

Aluksihan ongelmana oli armeija. Onnistuin kuin onnistuinkin anomaan itselleni yhden päivän lomaa, mutta Kajaanin ja Ahvenanmaan välinen etäisyys häiritsi vielä hieman. Vielä lähtöä edeltävänä iltana kaikki vaikutti toivottomalta - kuinka kaikki hoituisi, kun viimeinen Kajaani-Jyväskylä-juna lähtee juuri loman alkaessa ja seuraava vasta aamuyöstä, Jyväskylä-Turku-junilla ei enää ehdi laivaan ja pyöräkin pitäisi saada mukaan?

Vastaus: rukousta ja muutama puhelinkeskustelu. Joukkuekaverini keksi mainion idean: voisin tulla junalla Kajaanista suoraan Turkuun. Matkan kesto oli yhdentoista tunnin hujakoilla, mutta se oli ongelmista pienin - vielä piti saada kamera, kiikarit, tuulipuku ja pyörä Jyväskylästä. Loppuratkaisuna kaivatut tarvikkeet kuitenkin toimitettiin kotirintaman toimesta joukkuekaverilleni, joka vei ne Jyväskylästä Turkuun. Lukuunottamatta pyörää, jonka sain erinomaisella tarjouksella vuokralle Turusta. Reitti selvä.

Junassa vietetty yö ei kieltämättä ollut paras mahdollinen...

... minkä huomaa myös väsyneemmänpuoleisesta ulkomuodosta.
Aikataulut sujuivat alusta asti suorastaan uskomattoman täydellisesti, sitä se johdatus teettää! Olin siis laivalla juuri oikeaan aikaan pyörän kanssa, ja matka sujui kiikaroidessa laivan kannelta sekä hioessa kisataktiikkaa. Perillä kävimme alkuun pizzalla Maarianhaminassa ja jatkoimme sitten pyörillä Godby Idrottscenteriin, joka toimi virallisena majoituksenamme. Pikaisen pysähdyksen jälkeen aloitimme matkan kohti saaren pohjoisosan peltoja, mihin saavuimme juuri sopivasti viitisen minuuttia ennen kisa-ajan alkua klo 17.

Linturallista konseptina sen verran, että ideana on löytää tietyltä alueelta tietyssä ajassa mahdollisimman paljon eri lintulajeja. Eniten lajeja havainnut joukkue voittaa, ja sekä ääni- että näköhavainnot lasketaan. Yksi yleisimpiä lintuharrastuskilpailuihin liittyviä kysymyksiä on ollut se, eikö tällaisessa kisassa ole helppo huijata, mutta käytännössä en usko sitä juurikaan tapahtuvan. Lintuharrastuksessa pätevät tietynlaiset herrasmiessäännöt: toisaalta kukaan tuskin ottaa tällaisia kisoja niin vakavasti, että olisi valmis toimimaan vilpillisesti, ja lisäksi huijaamisesta kiinni jäänyt menettää maineensa taatusti. (Erikoisimmista havainnoista vaaditaan melko tarkkaa dokumentointia, vaikkei valokuva olekaan välttämätön.) Vääriltä lajinmäärityksiltä tuskin voidaan täysin välttyä, mutta kokemus vähentää niitäkin melkoisesti.

Takaisin kisatunnelmiin. Saltvikin Hagan pelloilta löytyi melkoisen runsaasti lintuja, ja ralli alkoi hyvissä tunnelmissa harmaasta taivaasta ja tihkusateesta huolimatta. Iltaa kohti sää parani ja aurinkokin suostui näyttäytymään, ja lisää lajeja tuli listoille suunnitellun reitin varrelta sopivan tasaisesti myös matkan jatkuttua. Erityismaininnan ansaitsee kuitenkin luhtakanahavaintomme. Pimeä oli jo tullut, ja olimme matkalla aiottua yöpymispaikkaa kohti. Pysähdyimme erään järven kohdalla olevalle pysähtymispaikalle, ja joukkuekaverini soitti isälleen lähinnä pöllöjen kuulemista koskevia asiantuntijavinkkejä varten. Yksi tällainen vinkki koski juuri pysähtymispaikkaamme: saman järven pohjoispäässä oli usein kuultu luhtakanoja. Saamamme ohjeen mukaan siirryimme oikeaan kohtaan ja taputtelimme hieman käsiä yhteen, ja vastoin kaikkia odotuksia lintu vastasi heti! Ensimmäisen päivän saldo oli lopulta 61 lajia, vaikka pöllöt jäivätkin kuulematta. Saimme epävirallisen majoituksemme eli teltat pystyyn puolenyön aikaan ja siirryimme varsin mielellämme havainnoimaan unipinnaosastolle.

Höyhensaaret kutsuivat ilmeisesti hieman liiankin vahvasti, sillä nukuimme aiotusta heräämisajankohdasta lähes tunnin verran pommiin. Suunnitelmat menivät joiltakin kohdin uusiksi, mutta muutontarkkailu rantakalliolla toimitettiin merilintujen näkemiseksi vain hieman aikataulusta myöhässä ja tavarat kerättiin kasaan seuraavaa kohdetta varten. Torpfjärden tarjosi jopa meikäläiselle yhden täysin uuden lajin räyskän muodossa, ja suurin osa tavoitteistamme saatiin kasaan hienossa auringonpaisteessa - sää on kuulemma kyseisessä kilpailussa harvoin ollut yhtä hyvä. Pääsimme takaisin Maarianhaminaan, mistä päätimme lopulta lähteä jo valmiiksi kohti Idrottscenteriä ja illan purkutilaisuutta. Kisa-aikaa oli siis tasan vuorokausi, mutta viimeiseen puoleentoista tuntiin emme enemmän tai vähemmän kovasta yrityksestä huolimatta enää saaneet uusia lajeja. Reissun ensimmäinen vahinkokin sattui, kun yhden kisaajamme pyörästä katkesi poljin noin vartti ennen ajan loppumista. Onni kuitenkin onnettomuudessa, ettei katkennut aikaisemmin - tuttu autojoukkue poimi kaverin kyytiin puhelinsoiton tuloksena.


Maisemissa ei ainakaan ollut valittamista.

Ahvenanmaan maakuntalintu merikotkakin oli melkoisen hyvin edustettuna.

Arviolta 120 kilometrin pyöräilyn jälkeen tunnelma oli melkoisen väsynyt, mutta 88 lajia ei myöskään ollut pyöräjoukkueelta hassumpi saavutus. Purkutilaisuudessa selvisi, että sijoituimme kärkikymmenikköön 37 joukkueesta ja olimme lisäksi toiseksi paras pyörätiimi. Seuraavana yönä kyllä väsytti, onneksi en sentään itse lisännyt mukaan oikeita promilleja.

Sunnuntaina kävimme vielä ennen lähtöä Maarianhaminassa Draken-nimisessä kebabpaikassa. Kyseinen paikka ansaitsee tulla mainituksi aikakirjoissa, sillä en ole saanut yhtä hyvää kebabia missään muualla kuin kotiseudun Jyväskyläkebabissa. Paluumatkalta mainittakoon vielä lintujen kiikarointi laivan sisäpuolelta maisemaikkunoista sekä paluukyydin järjestyminen. Viimeinen Jyväskylän suuntaan menevä juna lähti Turusta samoihin aikoihin, kun laiva saapui satamaan, enkä ollut huomioinut tätä etukäteen. Asiaa laivan infossa selvitellessäni sain kahdelta probleemaani sivusta seuraavalta naiselta odottamattoman tarjouksen - entä, jos Tampereella pysähtyvän junan saisi autolla kiinni? Koska he olivat joka tapauksessa ajamassa Tampereelle, hyppäsin kyytiin ja ehdin kuin ehdinkin junaan viitisen minuuttia ennen sen lähtöä Jyväskylään. Jumalan aikataulut ei feilaa ja joskus taas uusiks!



keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Haastepostaus

Kuukauden blogiteksti syntyy vastauksena Silmun heittämään haasteeseen :) Tässä vielä haaste itessään kopioituna:

Säännöt:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Haaste tulee laittaa eteenpäin 11 bloggaajalle, joilla on alle 200 lukijaa. 
5. Sinun tulee kertoa, kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

Kerron jo tässä vaiheessa, etten aio haastaa ketään nimeltä mainiten. Mikäli kuka tahansa tätä lukeva bloggaaja kuitenki haluu esimerkiks aiheitten tai tekemisen puutteessa tarttuu haasteeseen, sen saa ilman muuta tehä ja siks meinaan myös ite keksii ne 11 kysymystä.


 Ekaks siis ne 11 faktaa:

1. Pidän leipomisesta ja ruuanlaitosta. Ajan ja mielikuvituksen puute rajoittaa näitä harrasteita melkosen paljon, mutta kotona ollessani saan tarvittaessa tai inspiraation iskiessä ongelmitta aikaseks monenlaista vatsantäytettä jambalayasta jäädykkeeseen. Jopa perunankuorinta on oikeestaan ihan kivaa :DD Syöminen on tietenki se paras osa kokkaamista.

2. Inhoan mainostamista, varsinki jos pitäis markkinoida jotain mistä ei itekään oo yhtään kiinnostunu tai mitä ei edes ite haluais ostaa. En tiiä näkeekö sen sit vai miks mun yläasteen enkunopettaja lupas tarjota koko ryhmälle pizzat jos mun ammatiks tulee käytettyjen autojen myyjä :D

3. Olin pienenä melkonen kauhukakara ja koettelin kuulemma vanhempieni ja vielä ala-asteellakin opettajieni hermoja olemalla jatkuvasti liikkeessä sekä jatkuvasti äänessä. En sit tiiä oonko loppujenlopuks ees muuttunu siitä kovin paljoo, ehkä se energia vaan kanavoituu vähän järkevämpiin asioihin nykyään... :D

4. Mun mielestä on kiinnostavaa penkoa vaikka jotain vanhaa aittaa tai latoa.Vaikee sanoo mikä niissä entisajan tavaroissa on niin mielenkiintosta mut hauska vaan nähä miten ennen on eletty ja miten erilaisilla ratkasuilla on selvitty samoista asioista ku me nykyään.

5. Oon yleensä aika säästäväinen, joku vois melkeen sanoo että pihi. Esimerkiks pitemmillä matkoilla mulla on melkeen aina omat eväät mukana ettei tarvii turvautuu huoltoasemien tai ravintolavaunujen hintavaan valikoimaan ku kerta muualta saa paljon halvemmalla samat (tai paremmatkin) tuotteet :D

6. Muitten jäljiltä jääneet ruuantähteet inhottaa mua enemmän ku esimerkiks kuolleet eläimet. Enkä muuten tiiä miks.

7. Lähen mielelläni mukaan asioihin tosi lyhyellä varotusajalla. Ex tempore-aikataulutukset ei haittaa mua vaikka välillä saatanki suunnitella asioita pitkälle etukäteen - ainahan on mahollisuus muuttaa suunnitelmia lennosta! :D

8. Vaikka puhun useesti paljon, tykkään myös kuunnella ihmisiä. Monet on sanonu että mulle on helppo puhuu ja hyvä vaan jos pystyn olemaan jollekulle lähimmäinen ihan vaan kuuntelemalla :)

9. Oon välillä tosi kärsimätön. Lähes aina siihen tosin liittyy liiallinen kuumuus tai nälkä, tai sitte istun auton ratissa ja ootan esimerkiks liikennevalojen vaihtumista tai arvostelen edellä ajavan kuskin ajotyyliä... :D

10. Pärjään tosi vähällä unella. En käytännössä ees pysty nukkumaan aamulla kymmentä pitempään tai yli yheksää tuntia yhteen menoon, kuudellakin selviää ja 7-8 on ihanteellinen. Kesäsin herään useesti auringon noustessa ihan ilman mitään herätyksiä ja lähen vieläpä heti ulos.

11. En koe olevani ideoijatyyppiä. Joskus harvoin keksin jotain omastakin mielestäni onnistunutta, mutta pääosin muokkailen vaan vähäisesti muitten keksimiä ideoita enkä kykene luomaan mitään varsinaisesti uutta. Joissakin tilanteissa saatan tosin olla liian itsekriittinen.

Haastajan kysymykset:

1. Missä näet itsesi kymmenen vuoden kuluttua? Jonkunlainen ihan saavutettavissa oleva haave ois olla että naimisissa, asumassa omassa talossa sekä opettajana töissä jossain yläaste-lukio-yhistelmässä.

2. Seuraatko politiikkaa? Vaihtelevasti. Mielestäni politiikassa on jonkin verran kiinnostavia puolia ja jonkin verran vähemmän kiinnostavia, ja suhtaudun siihen oman poliittisen kokemukseni (kunnallisvaaliehdokkuuden) vuoksi kenties hieman kyynisesti. Oma paikkansa politiikallakin epäilemättä on, mutta itse en koe sitä omaksi jutukseni enkä siksi seuraakaan säännöllisesti kuin muutamia keskustelunaiheita sekä Facebook-uutisiini linkittyviä sekalaisia uutisia :D

3. Oletko huumorintajuinen? Millainen huumorintaju sinulla on? Pidän kyllä ite itteeni huumorintajusena, mutta toivon ainaki etten oo ite ainoo joka aattelee niin :D Tätä blogia vähänki enemmän lukemalla saa luultavasti muodostettuu aika kattavan kuvan mun huumorintajusta. Mustaa huumoria en juurikaan viljele enkä hirveesti tykkää toisten nolaamisesta, mutta puujalkavitsejä tulee varsinki väsyneenä senki edestä...

4. Mikä on suurin intohimosi? En tiiä onko mulla ees sellasta, en ikinä käytä tota sanaakaan :D Mut jos on niin kai se liittyy jotenki mun uskoon, nuorten kanssa toimimiseen tai luontoon (=lintuihin).

5. Pidätkö urheilemisesta? Jos, niin millaisesta? Pidän. Eniten nautin joukkuepeleistä sopivan motivoituneella porukalla, mun suosikki taitaa tällä hetkellä olla lentopallo mutta muutki palloilulajit sopii hyvin niin kauan ku ei mee liian vakavaks. Yksilösuorituksista polkupyöräily lienee lähimpänä sydäntä, sitä tulee ainaki tehtyy paljon.

6. Seuraatko jotain tv-sarjoja? Mitä? En seuraa enkä oo seurannukaan sen jälkeen ku lopetin lastenohjelmien säännöllisen kattomisen :D Mun mielestä suurin osa nykysarjoista on kaikkee muuta ku seuraamisen arvosia, ja niihinki vähiin joista varmaan tykkäisin jäisin kuitenki koukkuun niin et ne veis lopulta liikaa aikaa. Helpommalla selviän ilman, aikaa tuntuu jo muutenki olevan liian vähän.

7. Jos saisit muuttaa maailmassa yhden asian, minkä muuttaisit? Äh, ihan liian iso kysymys! Ehkä mä vaan suosiolla vaikuttaisin kaikkiin asioihin kumoamalla syntiinlankeemuksen ja palauttaisin asiat takasin paratiisitilaan, käärmeen vois vaikka potkasta ulos :DD

8. Millainen on unelmiesi koti? Omakotitalo jonka ei ois ees pakko olla uusinta mallia, iso piha ja sijainti jossain just sopivan kaukana luonnon helmassa eli ei ihan keskustassa mut sentään jossain määrin sivistyksen parissa.

9. Millaisena ihmisenä toivoisit läheistesi muistavan sinut? Ihmisenä, josta näkee miten mahtavia asioita Jumala saa aikaan. Yhtenä keskeisenä piirteenä on pakko mainita positiivisuus ;D

10. Millainen olisi unelmiesi ilta? Kesä, hyvä sää, järvenranta, hieno auringonlasku, laulua, rukousta ja joku kiva tyttö ;)

11. Mikä on tähän asti ollut elämäsi onnellisin hetki? En rehellisesti sanottuna osaa sanoo. Ehkä ne on ihan vaan sellasia pieniä hetkiä keskellä arkee ku välillä vaan tulee tosi kiitollinen fiilis :) Mieltä vaivaavien ihmissuhdeasioitten selviäminen on kyllä kans tosi hienoo!

Sit vielä ne mun 11 kysymystä siltä varalta että joku lukijoista haluu tän haasteen tehä:

1. Mitä mieltä olet sosiaalisesta mediasta?
2. Viihdytkö luonnossa? Miksi/miksi et?
3. Jos olisit soitin, mikä olisit? (Saa perustella!)
4. Missä maassa asuisit mieluiten, jos saisit päättää? Miksi?
5. Oletko useammin aikataulussa vai myöhässä?
6. Mistä pidit lapsuudessasi eniten?
7. Jos tietäisit kuolevasi huomenna, mitä tekisit tänään?
8. Pelkäätkö jotakin?
9. Tilaatko/luetko säännöllisesti sanoma- tai aikakauslehtiä? Mitä?
10. Mikä on suosikkijäätelömakusi?
11. Oletko jostakin kiitollinen ja kenelle?

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Inttislangia vasta-alkajille

Puolustusvoimien leivissä on taas vietetty vähäsen lisää aikaa ja pahimmasta alkuvaiheen kulttuurisokista samalla selvitty onnistuneesti. Parhaimmillaan voi oikeestaan sanoo jopa viihtyvänsä, vaikka viikonloppulomien yleistymisellä saattaaki olla osuutensa asiaan :D Edellisen tekstin tilanne on siis muuttunu sen verran, että lomien ja yleisen tottumisen takia tulevaisuudennäkymätki on jo positiivisemmat. Myös pelkästään intissä käytettävä spesiaalisanasto on tullu kohtalaisesti tutuks, joten voin mahollisesti olla avuks osalle lukijoista :D

Oletko kyllästynyt siihen, että armeijan käyneet kaverisi puhuvat aina keskenään vain armeija-ajoistaan etkä itse ymmärrä keskusteluista mitään? Ei hätää! Hyvän mielen sotilaan pieni suomi-intti-suomi-sanakirja auttaa! Tämän selityspläjäyksen jälkeen saatat olla ainakin jonkin verran viisaampi (Kirjoittaja ei vastaa tilanteista, joissa jokin käsite tunnetaan eri varuskunnassa eri sanalla.) :D

Aamuja! = varusmiesten suosikkitoivotus. Voidaan esittää kelle tahansa, jolla on enemmän aamuja jäljellä kuin itselläsi (ks. TJ).

Gines, ginkku = kiinnioloviikonloppu. Yksi varusmiehen pahimmista hajottajista (ks. hajoaminen), vakavimmissa tapauksissa esiintyy toistuvana.

Gonahtaa = menettää sotilaallisuus sekä mielenkiinto varusmiespalvelusta kohtaan. Gonahtelua esiintyy suurimmalla osalla taistelijoista ainakin lyhytaikaisesti, ja pysyvämmätkin tapaukset ovat suhteellisen yleisiä. Tavanomaisia oireita ovat esimerkiksi kaapin ja punkan ulkoasua koskeva välinpitämättömyys sekä yleinen velttous.

Hajoaminen = erinäisten vastoinkäymisten aiheuttama kyllästymistila. Todella monet erilaiset tekijät voivat hajottaa varusmiestä, ja toistuvat hajoamiset voivat johtaa pahaankin gonahtamiseen.

Härvätä = säätää jotain omaa silloin, kun ei pitäisi. Voidaan puhua myös pyörimisestä tai heilumisesta.

Korpo = korkea polviasento. Eräänlainen ärsyttävä voimistelusuoritus, joka saattaa palveluksen aikana tulla hieman liiankin tutuksi.

Lönniä = hidastella, lusmuilla.

Noheva = nopea ja heti valmis. Kykenevä varusmies, joka hallitsee tarvittavat asiat paremmalla kuin tarvittavalla nopeudella. Joutuu käytännössä aina aliupseerikoulutukseen, halusi tai ei.

PV = puolustusvoimat. Toimii perusteluna milloin tahansa kysyttäessä syytä jonkin säännön olemassaoloon.

Rötvätä = makoilla punkalla (tai jossakin muualla) missä tahansa asennossa. Kiellettyä kengät jalassa.

Släbärit = suihkusandaalit. Taisteluvarustuksen osa, jota käytetään erityisesti taistelussa jalkasientä vastaan.

Smurffit = "valtion virallinen verryttelyasu", saanut nimensä sinisestä väristään. Alalajina tunnetaan myös harvinainen erikoistapaus suursmurffi, johon kuuluu normaalit taskut.

Sotku = sotilaskoti. Taistelijan korvaamaton apu, joka tarjoaa esimerkiksi legendaarisia munkkeja, kahvia ja muita hyödykkeitä kohtuulliseen hintaan.

Särmä = tarkka ja huoliteltu ulkoasu. Termiä käytetään esimerkiksi punkasta, päiväpeitosta kääritystä pinkasta, kaapin sisäpuolesta sekä itse taistelijasta. Punkan särmääminen puolestaan tarkoittaa sen petaamista paremmin.

Tetsaaminen = yleisnimitys erilaisille tavoille ryömiä metsässä.

TJ = tänään jäljellä. Tj-laskennan mittayksikkönä toimii ensisijaisesti aamu, mutta myös Pokémoneilla on tietyssä vaiheessa tärkeä rooli laskutoimenpiteiden piristäjänä.

Veksi = varuskuntasairaala. Sotkun ohella yksi varusmiehen parhaista ystävistä ja ainoa mahdollisuus saada vapautuksia.

Ville 5vee = talvisen taisteluvarustuksen osana käytettävä M05-kypärämyssy.

VMTL = vapautus marssi-, taistelu- ja liikuntakoulutuksesta.

Porukat oli hommannu meille uuden paremman imurin ja mä tajusin että nythän vasta pystynki olemaan hyvän Mielen sotilas!

Ba dum tss. Tykkimies Parikka kiittää ja kuittaa.

EDIT: Kakkososaan täältä!

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Kuulumisia kurkkusalaatista

Huh millasia taukoja tähän voikaan pahimmillaan tulla! Veikkaan että suurin osa lukijoista tietääki Hyvän mielen sotilaan olevan opettelemassa vähän erilaisia sotatoimia armeijan vihreissä, mutta tilanne on tosiaan se että käsky kävi Kajaaniin suorittamaan asevelvollisuutta ja 2. tuliasemapatterissa on tullu vietettyy viimeset kolmisen viikkoo. Tosi monet on kysyny multa tähänki mennessä millasta siel on ollu ja mitä oon tykänny ja epäilemättä tuun kuulemaan näitä kysymyksii vielä paljon, mutta yritetäänpä selvitellä ajatuksii sen verran että ois mahollista vastata mahollisimman monelle kerralla :D


Jos pitäis kuvata tähänastista inttiaikaa yhellä sanalla niin se ois kyllä vaihteleva! Parhaimmillaan on ollu oikeesti kivaa ja pahimmillaan on hajottanu niin ettei mitään rajaa, ja kaikki tunnetilat tästä väliltä on luultavasti jo tullu koettuu. Vaikka hymyilemistä on pakko rajottaa eikä oo kovin helppo aatella positiivisesti esimerkiks joutuessaan ankaran flunssan kourissa siivoomaan koko tupaa kahestaan, alkujärkytyksestä on selvitty ja kaikki on oikeestaan menny koko ajan parempaan suuntaan. Seuraavaks joitaki elementtejä jotka ansaitsee tulla mainittuu:

Sotilaallinen kuri. Ilmenee useesti merkityksettömän tuntusina pikkuasioina: taskut kiinni, punkka särmäksi pedattuna, kengännauhat piiloon, ei puhuta järjestymisen aikana... Kyllä sen omalla tavallaan ymmärtää että jollain lailla porukka on pidettävä hallinnassa, tai muuten homma karkaa käsistä nopeemmin ku alokkaat nukahtaa oppitunneilla. Sitä en kuitenkaan oo vielä ymmärtäny, miten tuvan päivittäinen siivoominen ja sängyn petaaminen kuuluu sotilastaitoihin - onneks kuitenki vähintäänki "Koska puolustusvoimat"-argumentti toimii perusteluna kaikkeen. Käskyjen kuuntelemiseen ja tottelemiseen on tässä vaiheessa ehtiny jo tottuu, joten tää ei oo ees niitä pahimpia juttuja. Lisäks ihmisiä yhistää uskomattoman tehokkaasti se, että saa valittaa samoista asioista :D

Ruoka. Yleensä se on hyvää ja yleensä sitä on riittävästi, mutta niin sanotut kenttäruokailut koettelee ainaki meikäläisen kärsivällisyyttä huomattavan ruuantarpeen takia - kyseisissä tilanteissa ruokaa nimittäin saa korkeintaan kolmasosan normaalista annoksestaan. Vararavintoa pystyy tarvittaessa onneks hyödyntämään hyväks havaitulla tavalla karkkien, sotilaskodin munkkien sekä kaupungilta varuskunta-alueelle tilatun kebabin avulla. Ruokapuolen tilanne ei suinkaan oo toivoton, sillä esimerkiks kouluruuasta mennään kirkkaasti ohi - hernekeiton yhteydessä tarjottava tennaripannarikin on yllättävän hyvää, eikä piikkilankaesteenä aikoinaan tunnettu silakkalaatikko onneks tunnu enää kuuluvan ruokalistoille lainkaan.

Ajankäyttö. Päiväohjelma on melkosen tiivis ja sisältää tarkoista aikatauluista huolimatta huomattavasti odotusta. Herätys on pääsääntösesti klo 06:10, mistä eteenpäin toimintaa paukutetaan tasaseen tahtiin illalla klo 18:30 jälkeen sijottuvaan korkeintaan kolmen tunnin mittaseen vapaa-aikaan asti. Asiat pitää useesti hoitaa nopeesti ja siinä mulla harvemmin on mitään ongelmia ;D Suurimpia hankaluuksia mulle on kuitenki ollu lähes täydellinen oman ajan puute, juuri missään ei oikeesti voi eikä kerkee olla itekseen rauhassa. Huomattavien puhelimenkäyttörajotusten takia myös tärkeet yhteydet ulkomaailmaan vaikeutuu sillon tällön, mutta onneks puhelimeen puhuminen ja rukoileminenki onnistuu yllättävän hyvin kuivauskaapissa - been there, done that. Myös ne lomat tulee kohtuullisen nopeesti ku varmasti muistaa laskee aamuja joka käänteessä... :D

Uudet kokemukset. Tetsaaminen on hyvä esimerkki asioista, joita ei oo aikasemmin tullu tehtyy: täysi taisteluvarustus päälle vaan (kypärä, taisteluliivi, rynnäkkökivääri ym.) ja metsään ryömimään. Suojelukoulutukseen liittyvä kaasunaamariasu on toinen mielenkiintonen yhistelmä varsinki juostessa, ja sukkiakin voi tällä kertaa pitää (suihku)sandaaleissa ihan ylemmältä taholta tulevan käskyn perusteella. Lintuharrastajana voi (ja pitääkin! ;D) alkaa keräillä inttipinnoja, joita tähän asti on kerääntyny vaivaiset 14. Yks kokemus itessään on tietenki huumorintajun kehittyminen ennestään tuntemattomilla tavoilla, joskin on melkosen vaikee sanoo mihin suuntaan kehitys tapahtuu :D

Kokonaisuutena voin sanoo, etten ois selvinny ees tähän asti ilman Jumalaa joka johdattaa kaikki asiat niinku on parasta enkä ilman kaikkia teitä ihania ihmisiä jotka ootte jaksanu edelleen pitää muhun yhteyttä, kiitos paljon! Eikä nyt haittaa vaikka joku keskustelu joskus vähän valvottaiski mua ;DD Jatkoa odotellessa, saa nähä mitä mä vielä saan tuolla aikaseks!