MNF -13

Maata Näkyvissä-festarit koettu viidettä kertaa ja aina vaan paranee!

Menomatkasta ei itessään oo mitään erityistä sanottavaa mut taustat on oma juttunsa. Jyväskylästä lähti vaan yks ainoo bussikyyti eikä tilaa siis ollu tarpeeks, joten naapurikuntien kyyditysten netti- ja puhelinpohjaisen tiedustelun jälkeen lopulta tärppäs Saarijärveltä :D Täytettiin kaikki jälellä olleet 10 paikkaa mut mentiin saarijärveläisten kans eri paikkaan nukkumaan ja oltiin niin ollen ite vastuussa itestämme. No, puolensa ja puolensa siinäkin.

Perjantai-illasta ei jääny mieleen juuri muuta ku LZ7:n kieltämättä onnistunu keikka ja armoton kiire joka paikkaan. Jatkuva paikasta toiseen juoksenteleminen ja jonottaminen on tietenki tuttu juttu aikasemmilta vuosilta, ja vaikka vuosien mittaan oppiikin taktikoimaan ajankäyttönsä ihan kelvollisesti, en ehtiny tällä kertaa ees käydä syömässä iltapalaa! Pyhällä Hengellä ja repusta löytyneellä huomattavasti epäterveellisemmällä vararavinnolla selvisin kyllä illan loppuun asti ongelmitta, mutta ongelmat oikeestaan alko vasta viimesen konsertin jälkeen.

Niinku jo mainitsin, Saarijärvi hoiti meille vaan kyydin Turkuun ja takasin. Aikasempina vuosina oon aina hyödyntäny jotain bussikyyti-majotus-pakettia eikä siis oo tarvinnu huolehtia siitä, miten majotuspaikalle päästään. Kaikki majotuskoulut läpi kiertäviä festaribusseja kuulemma piti mennä säännöllisin väliajoin mut ilmeisesti oltiin myöhässä niistä tai väärässä paikassa oottelemassa... No, joka tapauksessa seisoskeltiin siellä neljästään kaikkien tavaroittemme kanssa ja katottiin ku viimesetki bussit lähti alueelta. Ainakin kuuden kilometrin päässä sijaitsevalle koululle kävelemistä mietittiin vaihtoehtona jo alusta asti mut siihen ei ois aika riittäny, koulujen ovet nimittäin meni yheltä kiinni ja kello oli tossa vaiheessa jo vähän liikaa. Jopa pari isoa roskalaatikkoa tuntu houkuttelevammalta yöpymisvaihtoeholta ku taksista maksaminen :D

Ainakaan mulla ei missään vaiheessa kuitenkaan ollu mitään paniikkia siitä, ettei asiat selviäis. Lopulta päätettiin pitää pieni rukouspalaveri ja kuinka ollakaan - törmättiin muutamaan Jyväskylän EO:n tuttuun, joista eräs artisti sitte kyyditti meidät autollaan oikeeseen paikkaan! Tai no, melkein oikeeseen. Majotuslipuissa luki Raunistula ja yhistettiin se ennestään tuntemaamme Kastun kouluun, jonka virallinen nimi on Raunistulan koulun Kastun yksikkö. Onneks myös se oikea Raunistulan koulu löyty siitä melkein vierestä ja ehittiin sisälle aikataulussa :D

Retkipatjalla nukkuminen on aina mitä on mut siihen tottuu. Aamulla myös se festaribussi löyty helposti ja päästiin jopa aamupalalle ilman jonotusta! Mulle tärkeimmän konsertin sijottuminen perjantai-illalle teki lauantaista muutenki hyvin rennon päivän: kerranki sai olla vähän aikaa rauhassa ja vetää epävirallista yhteislaulua kitara-melodika-tinapilli-kokoonpanolla, hyvästi ääni! :D Kitaran mukanaolon lisäks toinen mulle uus juttu oli talkoohomma ruuanjaossa, mä ainaki tykkäsin siitä kun näki ihmisiä ja sai kuitenki myös olla omalla työpanoksella auttamassa tapahtuman järjestämisessä :) Pieneltä kuittailulta ei voi välttyä mut se kuuluu asiaan... :D

"Tommi toi pussi pukee sua!"

Talkoovuorostani pääsin suoraan pääkonserttiin, jonka alkupuolta en kylläkään kauheesti seurannu. Ei varmaan huono konsertti mut enemmän kiinnosti oman yhteislauluosuuden viettäminen Makkara-areenan käytävällä. Tää kyseinen parituntinen sessio oli mulle kyllä yks festareitten kohokohdista, eikä kanadalaisen pääesiintyjäbändin kattominen sen jälkeenkään kuulunu niihin huonoimpiin :) Illan päätteeks hankkiuduttiin taas majotuksiin vähän sovelletulla tavalla, nimittäin hypättiin paikallisbussiin ja ajettiin Turun kauppatorille mistä osattiin kävellä (ABC:ltä hommatun yöpalan kautta) majotuskoulullemme. Käy se näinkin.

Aamu sen sijaan alko vahvasti vastoinkäymisillä. Myöhästyttiin ekasta festaribussista ja kaks seuraavaa oli niin täynnä, ettei meitä otettu kyytiin - huolimatta siitä, että käytävillä ois ollu vielä mainiosti tilaa. Melkosen vilpoinen tuuli ulkona yli puolituntisen odottelun aikana ja ennen kaikkee nälkä aikaansai melkosen turhautumisen ja ilmatila oli sakeana huonoa Turku-aiheista läppää. Vaikka päästiinki lopulta perille, fiilikset ei ollu kehuttavat ennen jumalanpalvelusta, joka puolestaan osottautu erittäin positiiviseks yllätykseks. Vastapainoks pahimmillaan jäykälle ja puuduttavalle liturgialle porukka taputti niin joittenki virsien ku saarnanki aikana, erinomaisen onnistuneesta saarnasta vielä kiitokset Lempäälän suuntaan! Jos nyt taas rupeen miettimään uusia kokemuksia niin enpä oo aikasemmin kuullu saarnaa jossa ois mainittu esimerkiks Supermario :D Sunnuntaipäivän vielä kruunas Tuomas Auvinen bandin kiitoslaulujamit, ja paluubussissa keskusteltiin melko syvällisiä viime vuoden malliin.

Loppuun vielä perinteinen kiitososuus: kiitos siis kaikille moikkaamilleni lähes kahellesadalle tutulle ihan vaan olemassaolosta ja paikallaolosta, oli kiva nähä edes sen verran ku ehittiin! :)) Ja Herralle kiitos ihan ylipäänsä kaikesta. Aamen.