Musiikista on moneksi

Joskus käy niinki että mulle esitetyt toiveet ja oma inspiraatio kohtaa. Tällasen prosessin seurauksena päätin kirjottaa siitä mitä aattelen musiikista ja vähän myös soittaa ite jotain vähän ennennäkemättömämpää.

Mut niin. Musiikki on hieno asia. Alkuun mainittakoon et jokaisella on tietenki oma käsityksensä siitä, mitä musiikki ylipäänsä on - joku tyytyy organisoidun äänen määritelmään, toinen erottaa esimerkiks räpin kokonaan musiikin ulkopuolelle ja kolmas pitää vain taidemusiikkia oikeena musiikkina. Mun oma musiikkimaku on tyylilajillisesti kohtuullisen laaja, enkä jaksa ruveta miettimään mitä en pitäis musiikkina - jokainen sovittakoon siis oman musiikkimääritelmänsä rauhassa mun vastaavan paikalle tätä tekstiä lukiessaan, ainakaan suurimmassa osassa tapauksista siinä ei kauheen suurta eroa todennäkösesti oo :D

Mulle on kunnolla vasta yläasteaikoina alkanu aukeemaan se, miten iso merkitys musiikilla oikeestaan voi olla. Sen kuunteleminen voi olla todella terapeuttista, todella ahdistavaa, molempia tai mitä tahansa siitä väliltä. Erilaiset tyylilajit ja sanoitukset auttaa siinä et jokaiseen mielentilaan löytyy todennäkösesti kohtuullisen sopivaa musiikkia, ja parhaimmillaan siitä on myös huomattavaa apua. Musiikin avulla voi myös oppia tehokkaasti, mulle ainaki jää laulujen sanat päähän tosi helposti ja toisinaan siitä on hyötyyki. Varsinki Youtuben ihmeellisestä maailmasta löytyy nimittäin laulumuodossa vaikka minkälaisia luetteloita liittyen koulussa opeteltaviin juttuihin - mitä ärsyttävämpi laulu, sen paremmin se jää mieleen :D Ja täähän tiedetään myös mainosalalla, voi sitä ärsyttävien telkkarimainosrenkutusten määrää...

Musiikilla voi kuitenki olla myös syvemmälle ulottuvia vaikutuksia. Tää menee kyllä jo vähintään psykologian alueelle mut uskon et se millasta musiikkia me kuunnellaan vaikuttaa meihin enemmän tai vähemmän, olipa se sitte tiedostettua tai ei. En jatka enää pitemmälle koska en haluu päätyä mihinkään salaliittoteorioihin :D mut kannattaa sitäki edes joskus miettiä millasella musiikilla ja millasilla sanoilla täyttää oman päänsä. Tää huikee video tiivistää erittäin hyvin sen mitä mulla on tästä aiheesta vielä mielessä!

Sit jos vielä aattelee musiikin aikaansaamista ite niin sekös vasta hienoo onkin :) En tarkota tässä nyt välttämättä mitään ala-asteen nokkahuilutunteja tai muita vastaavia kokemuksia mut kai joku niistäki on tykänny :D Oli miten oli, oon huomannu että soittamiseen ja laulamiseen pystyy purkamaan stressiä aika tavalla ja nauttiihan siitä sillonki ku stressiä ei ees oo, esimerkiks sosiaalisena tapahtumana joku yhteislaulu- tai soittotilanne ei oo ollenkaan huonoimmasta päästä :D Toiset saa jopa tehtyä omia biisejä, se puoli mulla ei kylläkään oikeen oo hallinnassa (oon tehny yhen ainoan laulun ite enkä pidä sitä niin onnistuneena et oisin todennäkösesti julkistamassa sitä ikinä missään :D). Sen sijaan mun iskä on tehny biisejä vaikka kuinka ja niitä oon myös välillä soitellu, pitihän siitä myöski joku esimerkki tehä. Jos jostain syystä haluut kuulla lisää niin onhan näitä enemmänki :D

Lopuks, musiikin ja huumorin välistä yhteyttäkään ei pidä väheksyä. Siitä ei kuitenkaan kovin pitkiä selostuksia tarvii kirjottaa...

MNF -13

Maata Näkyvissä-festarit koettu viidettä kertaa ja aina vaan paranee!

Menomatkasta ei itessään oo mitään erityistä sanottavaa mut taustat on oma juttunsa. Jyväskylästä lähti vaan yks ainoo bussikyyti eikä tilaa siis ollu tarpeeks, joten naapurikuntien kyyditysten netti- ja puhelinpohjaisen tiedustelun jälkeen lopulta tärppäs Saarijärveltä :D Täytettiin kaikki jälellä olleet 10 paikkaa mut mentiin saarijärveläisten kans eri paikkaan nukkumaan ja oltiin niin ollen ite vastuussa itestämme. No, puolensa ja puolensa siinäkin.

Perjantai-illasta ei jääny mieleen juuri muuta ku LZ7:n kieltämättä onnistunu keikka ja armoton kiire joka paikkaan. Jatkuva paikasta toiseen juoksenteleminen ja jonottaminen on tietenki tuttu juttu aikasemmilta vuosilta, ja vaikka vuosien mittaan oppiikin taktikoimaan ajankäyttönsä ihan kelvollisesti, en ehtiny tällä kertaa ees käydä syömässä iltapalaa! Pyhällä Hengellä ja repusta löytyneellä huomattavasti epäterveellisemmällä vararavinnolla selvisin kyllä illan loppuun asti ongelmitta, mutta ongelmat oikeestaan alko vasta viimesen konsertin jälkeen.

Niinku jo mainitsin, Saarijärvi hoiti meille vaan kyydin Turkuun ja takasin. Aikasempina vuosina oon aina hyödyntäny jotain bussikyyti-majotus-pakettia eikä siis oo tarvinnu huolehtia siitä, miten majotuspaikalle päästään. Kaikki majotuskoulut läpi kiertäviä festaribusseja kuulemma piti mennä säännöllisin väliajoin mut ilmeisesti oltiin myöhässä niistä tai väärässä paikassa oottelemassa... No, joka tapauksessa seisoskeltiin siellä neljästään kaikkien tavaroittemme kanssa ja katottiin ku viimesetki bussit lähti alueelta. Ainakin kuuden kilometrin päässä sijaitsevalle koululle kävelemistä mietittiin vaihtoehtona jo alusta asti mut siihen ei ois aika riittäny, koulujen ovet nimittäin meni yheltä kiinni ja kello oli tossa vaiheessa jo vähän liikaa. Jopa pari isoa roskalaatikkoa tuntu houkuttelevammalta yöpymisvaihtoeholta ku taksista maksaminen :D

Ainakaan mulla ei missään vaiheessa kuitenkaan ollu mitään paniikkia siitä, ettei asiat selviäis. Lopulta päätettiin pitää pieni rukouspalaveri ja kuinka ollakaan - törmättiin muutamaan Jyväskylän EO:n tuttuun, joista eräs artisti sitte kyyditti meidät autollaan oikeeseen paikkaan! Tai no, melkein oikeeseen. Majotuslipuissa luki Raunistula ja yhistettiin se ennestään tuntemaamme Kastun kouluun, jonka virallinen nimi on Raunistulan koulun Kastun yksikkö. Onneks myös se oikea Raunistulan koulu löyty siitä melkein vierestä ja ehittiin sisälle aikataulussa :D

Retkipatjalla nukkuminen on aina mitä on mut siihen tottuu. Aamulla myös se festaribussi löyty helposti ja päästiin jopa aamupalalle ilman jonotusta! Mulle tärkeimmän konsertin sijottuminen perjantai-illalle teki lauantaista muutenki hyvin rennon päivän: kerranki sai olla vähän aikaa rauhassa ja vetää epävirallista yhteislaulua kitara-melodika-tinapilli-kokoonpanolla, hyvästi ääni! :D Kitaran mukanaolon lisäks toinen mulle uus juttu oli talkoohomma ruuanjaossa, mä ainaki tykkäsin siitä kun näki ihmisiä ja sai kuitenki myös olla omalla työpanoksella auttamassa tapahtuman järjestämisessä :) Pieneltä kuittailulta ei voi välttyä mut se kuuluu asiaan... :D

"Tommi toi pussi pukee sua!"

Talkoovuorostani pääsin suoraan pääkonserttiin, jonka alkupuolta en kylläkään kauheesti seurannu. Ei varmaan huono konsertti mut enemmän kiinnosti oman yhteislauluosuuden viettäminen Makkara-areenan käytävällä. Tää kyseinen parituntinen sessio oli mulle kyllä yks festareitten kohokohdista, eikä kanadalaisen pääesiintyjäbändin kattominen sen jälkeenkään kuulunu niihin huonoimpiin :) Illan päätteeks hankkiuduttiin taas majotuksiin vähän sovelletulla tavalla, nimittäin hypättiin paikallisbussiin ja ajettiin Turun kauppatorille mistä osattiin kävellä (ABC:ltä hommatun yöpalan kautta) majotuskoulullemme. Käy se näinkin.

Aamu sen sijaan alko vahvasti vastoinkäymisillä. Myöhästyttiin ekasta festaribussista ja kaks seuraavaa oli niin täynnä, ettei meitä otettu kyytiin - huolimatta siitä, että käytävillä ois ollu vielä mainiosti tilaa. Melkosen vilpoinen tuuli ulkona yli puolituntisen odottelun aikana ja ennen kaikkee nälkä aikaansai melkosen turhautumisen ja ilmatila oli sakeana huonoa Turku-aiheista läppää. Vaikka päästiinki lopulta perille, fiilikset ei ollu kehuttavat ennen jumalanpalvelusta, joka puolestaan osottautu erittäin positiiviseks yllätykseks. Vastapainoks pahimmillaan jäykälle ja puuduttavalle liturgialle porukka taputti niin joittenki virsien ku saarnanki aikana, erinomaisen onnistuneesta saarnasta vielä kiitokset Lempäälän suuntaan! Jos nyt taas rupeen miettimään uusia kokemuksia niin enpä oo aikasemmin kuullu saarnaa jossa ois mainittu esimerkiks Supermario :D Sunnuntaipäivän vielä kruunas Tuomas Auvinen bandin kiitoslaulujamit, ja paluubussissa keskusteltiin melko syvällisiä viime vuoden malliin.

Loppuun vielä perinteinen kiitososuus: kiitos siis kaikille moikkaamilleni lähes kahellesadalle tutulle ihan vaan olemassaolosta ja paikallaolosta, oli kiva nähä edes sen verran ku ehittiin! :)) Ja Herralle kiitos ihan ylipäänsä kaikesta. Aamen.

Birdyguy Memes iskee jälleen

Meemihuumori on oikeestaan aika vanhentunu juttu jo mut toisaalta vanhat vitsithän ne aina on mitkä kuitenki pyörii joka paikassa :D Näin ollen heitin aivoni narikkaan ja tuotin lisää kyseenalaista viihdettä, aikasemmasta kerrasta on kuitenki (onneks) jo aikaa...

Meemejä syntyy toisinaan pinnalla olevista tavalla tai toisella huomionarvosista asioista ja toisinaan ne vaan saa alkunsa pienen porukan inside-läpistä, jotka karkaa käsistä nettimaailmassa. Useemmassa tapauksessa on ymmärtääkseni käyny niinki et joku ihan tavis on laittanu kuvan nettiin ja saanu myöhemmin huomata et siitä on lopulta tullu laajalle levinny meemi, näinki voi siis käydä.

Mutta eihän musta vaan tule meemiä, eihän?

Kiitos ykkösriparilaiset...

Okei, uskotaan. On tainnu tulla jo... :D

Sukupolvien kohtaaminen

Viikonloppu meni tällä kertaa miestenpäivillä Ryttylässä. Mua pyydettiin sinne puhumaan ja säestämään, joten mikspä ei - sain ite tapahtuman kuitenki talkoolaisena ilmaseks :D

Mitä tulee siihen mun puheeseen, ei se nyt mikään saarna tai opetus ollu vaan ainoastaan sellanen reilu 10min mittanen puheenvuoro. Pääasiassa puhuin siitä mistä oon varmaan useemman kerran täällä blogissaki kirjottanu eli joistaki suomalaisen miehen stereotypioista: pitää olla vahva ja selvitä ihan vaan omalla sisulla kaikesta (ilman mitään apua esim. toisilta ihmisiltä tai Jumalalta), ja kun elämä potkii päähän eikä tällasia apuja osata/haluta hyödyntää niin lohtua etitään ihan vääristä paikoista ja asioista. Sit jos omien tunteitten näyttäminen on heikkouden merkki eikä mistään pystytä puhumaan niin ollaan nopeesti jo aika syvällä suossa omien ongelmien kanssa ja kaiken lisäks tällasilla virheillä on tapana periytyy isältä pojalle. Pahimmassa tapauksessa seurauksena on siis melkonen kuilu sukupolvien välillä.

Tätä asiaa siis pohdiskelin siinä ja mahollisia ratkaisuja - kasvatus vaikuttaa siihen, miten tuleva sukupolvi suhtautuu esimerkiks puhumiseen. Toisaalta jos kasvatettava on itsenäistyny jo aikapäiviä sitte niin oman käytännön esimerkki on yks tehokkaimpia keinoja saada vielä jotain muutosta aikaseks. No, sain ihan hyvää palautetta ja kuulemma mua jakso kuunnella. Se ois tietenki hyvä opettajan ammattiaki aatellen, mut toisaalta palaute ei tullu ihan oikeelta kohdeikäryhmältä... :D

Nuoriahan sieltä ei nimittäin kauheesti löytyny, noin 200 osallistujan keski-ikä oli luultavasti jonkun verranki eläkeiän yläpuolella. Se ei kuitenkaan loppujen lopuks haitannu pahemmin, uusia kokemuksia arvostavana sopeuduin siihenki porukkaan yllättävän hyvin ja voin sanoo että tuli melkosen hyviä keskusteluja ihan ennalta tuntemattomien ja tosiaan vielä paljon vanhempien miesten kans! Se just oliki varmaan tapahtuman parasta antia - mulle ei nimittäin oo älyttömän helppoo ottaa vanhempiin ihmisiin samalla lailla kontaktia ku nuoriin ja varsinki siinä suhteessa toi tapahtuma oli tosi rohkaseva. Ehkä vois seuraavalla kerralla vaikka omia isovanhempia nähdessäki jutella enemmän, uskon että se ois positiivista molempien näkökulmasta :)

Saunominen ja grillimakkara oli tietenki ihan pakollisia elementtejä miestentapahtumassa ja osaltaan neki autto saamaan aikaseks niitä hyviä keskusteluja, saunassahan miehet juttelee jos missä! Oikeestaan vaan kebabin puuttuminen jäi vähän harmittamaan :D Mut mitäs muuta miehekästä viikonlopun aikana tulikaan tehtyy? Tietenki osallistuttua Ryttylässä muuten opiskelevien, tohon tapahtumaan osallistumattomien kavereitten kans High School Musical-leffamaratoniin! Lopetettiin puolen kolmen aikaan yöllä ja kaiken lisäks tulin lukituks ulos omasta kämpästäni... :D Nukuin sit sohvalla sen viis tuntii minkä ehin, toimii. Jos ei siitä muuta saanu irti niin lisää uusia kokemuksia ainaki :D

Ja mitäpä sitä ei niitten kokemuksien eteen tekis.