Toivo toivottomille

Tällä kertaa oon menny viettämään viikonloppuni Turussa, joka on tunnetusti Suomen pers... oonallisin kaupunki. Syynä tällaseen ratkasuun oli Hope-tapahtuma, johon osallistuin nyt ekaa kertaa :)

Koska pitää tehä joku ero tään ja kaikkien aikasempien tapahtumapostausten välille, en kerro asioista täysin kronologisessa aikajärjestyksessä. Ihan perus meininkiä monelta osin, opetukset oli hyviä niinku olin kuulluki ja ylistyspuoli kans tosi positiivinen yllätys siihen nähen mitä siitä ennestään tiesin. Yks parhaista puolista oli se et jonottaminen ja jatkuva kiire puuttu melkein kokonaan, ja monien kavereitten kans kerkes jutella paljon paremmin ku ois voinu noinki isossa tapahtumassa olettaa :) Tutustuin myös ainaki neljään uuteen ihmiseen :D

Mitä muuta sit tapahtu mistä ylipäänsä viitsis kirjottaa? Tässä pari tilannekuvausta, jotka oli mulle täysin uusia kokemuksia.

Ensinnäki käytiin yhen kerran kebabilla (yllätys! :D) Täytyy sanoo etten oo aikasemmin käyny muuten ihan tavallisen näkösessä kebabpaikassa, jossa ois ollu punasia ja vihreitä lattialla ja seinillä liikkuvia valopisteitä. Näitä tee-se-itse-diskovaloja tuki melkosen mielenkiintonen musiikki: K-poppia, arabialaista tanssimusiikkia ja muuta yhtä ennalta-arvaamatonta. Mieleeni syöpyi lopullisesti kuva musiikin tahtiin joraavista öljysheikeistä, vaikka päällä ollut telkkari tarjosikin "musiikkivideoiksi" sukellusdokumenttia ja ravihevoskisaa. Eikä siinä vielä kaikki - jo yhtä "puhdasta" haarukkaa tai juomalasia lähemmin tarkastellessaan olisi kaverini mukaan taatusti voittanut eliörallin. Saa nähä uskaltaako tohon paikkaan enää koskaan palata, vaikkei ite kebab hassumpaa ollukaan :DD

Toiseks, tapahtuman ohjelmaan kuulu ehkä koko vuoden tai vähintäänki syksyn hämmentävin tilanne, jonka huipennuksessa Alexander Stubb-naamiolla varustautunut nuorisopastori-ylistysmuusikko nostettiin vaijerilla kolmen metrin korkeudelle kilpailemaan turkulaisnuoren kanssa ketunhäntien ryöstössä. Ja taustalla soi tietty The Fox-biisi... En ees yritä selittää tätä tarkemmin mut uskokaa vaan etten oo käyttäny mitään aistiharhoja aiheuttavaa :D

Mutta sit lopuks se, mitä mulla varsinaisesti oli tässä sanottavana! Seurasin yhessä seminaarissa ihmiskauppaa käsittelevää paneelikeskustelua ja mua alko oikeesti enemmän tai vähemmän kiinnostaa ihmiskaupan vastainen toiminta. Miettii nyt että ympäri maailmaa on arviolta 27 miljoonaa ihmistä, joita käytetään oikeestaan vaan tulonlähteenä ja tietenki pahemman kerran ihmisarvon kustannuksella. Tästähän ei joko tiedetä tai sit sitä ei aatella... Mut saa nähä mihin mäki vielä päädyn mukaan, on varmasti olemassa mahollisuuksia tehä jotain konkreettista!

Loppuhuomautus: Tän postauksen otsikko, joka on lainattu yhestä biisistä, viittaa parin aasinsillan kautta ensinnäki tohon Hope-tapahtuman nimeen ja toiseks ihmiskaupan uhreihin. Ja on muuten totta että jos selittää jonkun tällasen "nerokkaan" jutun auki niin se lässähtää täysin... :D

Eeppinen eliöralli

Jossain aikasemmassa postauksessa mainitsin ainejärjestömme Syrinxin järjestämän eliörallin. Nyt on sekin koettu, eikä ollenkaan hassummalla menestyksellä :) Ideahan oli eliöiden löytäminen Jyväskylän alueelta pyörällä tai jalkaisin liikkuen, ja aikaa tähän oli peräti 7 tuntia.

Joukkueemme koostui kokonaisuudessaan fukseista eli ekan vuoden opiskelijoista, ja Flagella-tiimin motivaatiosta kertoi jotakin jo sen muodostumisajankohta. Päädyimme nimittäin Terhin ja Erkan kanssa samaan joukkueeseen jo ensimmäisen opiskelupäivämme iltana ollessamme vasta tutustumassa toisiimme :D (Tähän johtaneesta tapahtumaketjusta on pakko sanoa sen verran, etten aikaisemmin ole nähnyt sytkärillä avatun siideripullon korkin lentävän suoraan avaajan omaan silmään.) Kolmen hengen porukassa kaikista suurin etu oli se, että nopeasti ohimenevät linnunlaulutilanteet saatiin hallintaan - vaikka jokaisen pinnan edellytyksenä onkin havainto yli puolelta joukkueen jäsenistä, kahden lintuharrastajan joukkueessa kolmannen jäsenen ei tarvitse edes kuulla jokaista pihausta. Lisäksi polkupyörävetoinen logistiikkapuoli hoitui ongelmitta.

Lajilistasta mainittakoon sen verran, että aluksi olimme olettaneet määrän ratkaisevan laadun sijasta. Melkoinen yllätys olikin pinnakelpoisten kasvien rajoittuminen muistaakseni kolmeenkymmeneen ja sienten noin viiteentoista, ja kaiken kukkuraksi suurin osa listojen lajeista oli nimien perusteella täysin tuntemattomia. Lintulajit sen sijaan olivat odotetusti kaikki pinnakelpoisia, mutta pinnoissa oli kertoimet: jokaisesta kasvilajista sai 3, sienestä, nisäkkäästä tai matelijasta 5 ja kalasta peräti 6 pistettä, mutta linnuista vain yhden. Onneksi määrä voi ainakin osittain korvata laadun :D Oman lisämausteensa listaan toi viiden pisteen kertoimilla varustettu erikoispinnalista, johon kuuluivat esimerkiksi kasteliero, sudenkorento, kurkiaura, Kimi Räikkönen sekä auton alle jäänyt nisäkäs eli roadkill.

Mutta sitten mentiin. Ralli alkoi lajilistojen jaolla aamukymmeneltä, minkä jälkeen lähdimme polkemaan kohti Vaajakoskea. Etukäteissuunnittelussa olimme nimittäin päätyneet siihen tulokseen, että meikäläisen kotikenttäetua kannattaa ehdottomasti hyödyntää :D Matkalla pysähdyimme kahdessa kohdassa lintuja ajatellen, mikä tuottikin listoille onnistuneesti 30 lajia! Muita elollisia pinnoja saimme tosin vain kolme, mutta onneksi yhden elottomankin - roadkillin kohdalle osuminen spontaanisti voi olla erittäin haastavaa. Alkuviikosta autoillessani olin kuitenkin sattumalta kiinnittänyt huomiota moottoritien varressa makaavaan ilmeisen hengettömään supikoiraan, jonka löysimme ylikulkusillalta käsin kiikaroimalla :D

Lintujen osalta aamu oli parasta aikaa.

Vaajakoskella kotini sai toimia varikkopaikkana, jossa selailimme mukaan osuneita luonto-oppaita listoilta löytyvien mystisten kasvi- ja sienilajien selkeyttämiseksi. Esimerkiksi hurmehiippo, nurmipiippo, leppänahakka tai äimänruoho eivät niminä sanoneet meille paljoakaan, puhumattakaan että käytössämme olleet kirjat olisivat tunteneet niitä sen paremmin. Google on kuitenkin opiskelijan hyvä kaveri, ja sieltähän apu löytyi - tuntemattomimmat luonnonoikut ikuistettiin kameralleni maastossa vertailemisen vuoksi. Suurimmat edut tästä pysähdyksestä olivat useamman kasvilajin löytyminen pihastamme, vessakäynti sekä äitini tarjoamat ihanteellisen lämpöiset leivonnaiset :D

Googlettamisesta oli apua maastossakin.

Kasvatettuamme omaa biomassaamme puolukkapiirakalla lähdimme suunnitellulle metsäosuudelle Vaajakosken korpiin. Lintuosio täydentyi vahvasti esimerkiksi pyyllä, korpilla ja varpushaukalla, eikä sieni- ja kasvipuolellakaan jääty tyhjin käsin. Arviolta neljän kilometrin metsävaelluksessa on kuitenkin myös haastavat puolensa: kun maisemat vaihtelevat suosta hakkuuaukkoon ja korpikuusikkoon eikä polkuja suinkaan ole joka paikassa, kaikenlaista voi sattua ja tapahtua. Tässä tapauksessa se tarkoitti yhtä hajonnutta kumisaapasta, ojaan juuttumista ja melkoista määrää vuodatettua hikeä :D Kannatti kuitenkin, esimerkiksi löytämäämme suppilovahveropaikkaa voi hyödyntää myöhemminkin.

Voi sitä lajien löytymisen riemua :D

Vaajakoskelta matka jatkui takaisin Kuokkalaa kohti. Matkalla pysähdyimme uudestaan Viherlandian takana tulevalla asuntomessualueella, jonka linnustollinen arvo on rakentamisen myötä melkoisesti kärsinyt. Pysähdyksestä hyödyimme kuitenkin ampuhaukalla, joka oli muutaman sekunnin näyttäytymisellään melkoinen tuuriosuma mutta samalla erikoisin lintulajimme. Myös kastelieron tajuttiin puuttuvan listoilta, ja puute paikattiin yksinkertaisesti erästä multakasaa potkaisemalla.

Aikaa oli jäljellä pari tuntia, ja kuinka ollakaan - alkoi sataa. Pelastuimme täpärästi kastumiselta suojautumalla Terhin kämpille pitämään evästaukoa ja arviomaan vähiä jäljellä olevia mahdollisuuksia. (Samalla havaitsimme, että metsästä mukaan poimitut tappajaluteet purevat :D) Mahdollisuuksiahan olisi ollut vielä, mutta sade ei ottanut loppuakseen. Kellon näyttäessä neljää päätimme uhmata sadetta saadaksemme edes pari helpohkoa kasvilajia sekä naakan ja varpusen, jotka olivat melkoisen naurettavia puutteita. Kuokkalan Pohjanlampi tarjosikin kiitettävästi yhden kasvin, yhden sienen, yhden linnun ja rusakon (joka sai luultavasti traumoja kohtaamisestamme). Emme kuitenkaan olleet etukäteen erityisen varautuneita sateeseen, joten viimeistään kangaskortetta bongatessamme kastuimme totaalisesti. Kortteen hoiduttua katsoimme kelloa Jyväskylän satamassa: kisa-aikaa oli jäljellä muutama minuutti! Terhi jäi tyhjentämään vettä saappaistaan, kun paahdoimme Erkan kanssa pyörillä kuin viimeistä päivää hakemaan naakkaa ja varpusta keskustasta :D Varpunen mokoma jäi lopulta puuttumaan, mutta pari naakkaa saimme seulottua näkyviin viimeisellä minuutilla. Kumpikaan ei muistanut olleensa aikaisemmin yhtä iloinen naakan näkemisestä :D

Joukkueemme näytti tässä vaiheessa jo vaatteet päällä järveen pudonneelta, mutta tunnelma oli varsinkin olosuhteisiin nähden uskomattoman korkealla. Tunnin väliajalla saimme myös vaihdettua kuivat vaatteet, ja siirryimme (autolla) tulosten purkutilaisuuteen Nanosaunalle. Saunominen toki lämmitti, mutta vielä enemmän tulosten selviäminen - teimme historiaa ensimmäisenä pelkästään fukseista koostuneena eliörallin voittajajoukkueena! Muut kuusi porukkaa jäivät taakse pistemäärällä 186 (mistä erään opettajamme joukkue ylsi 7 pisteen päähän :D). Kokemuksena eliöralli oli varsin suositeltava, kyllä hyvällä tiimillä kelpaa! Seuraavaa kertaa odotellessa :D

Eläinkunnan ihmeitä 2 - Kännikala

Kännikala (Pseudichthys humalis) kuuluu humalahakuisten heimoon. Tämän monille tutun elukan lähimpänä evolutiivisena sukulaisena pidetään viskisieppoa.

Tuntomerkit

Lajin varmin tuntomerkki on etanolinhajuinen hengitys. Tämän ominaisuuden toteaminen maastossa on toisinaan vaikeaa, mutta luottavaisimmat yksilöt päästävät havainnoijan helposti lähietäisyydelle. Kännikala on myös kalaksi poikkeuksellisen äänekäs, vaikkei sen runsas äänivalikoima juuri miellytäkään ihmiskorvaa - tavallisimmat äänet ovat matalia örähdyksiä. Tyynessä kesäyössä kännikalan mölinä voi kuitenkin kantautua varsin kauas, ja tämä helposti tunnettava ääni on sekoitettavissa ainoastaan härkälinnun soidinmylvintään.

Levinneisyys ja elinympäristö

Kännikala on varsin laajalle levinnyt laji, mutta levinneisyys painottuu Pohjois-Eurooppaan - esimerkiksi Suomesta löytyy yksi maailman vahvimmista kännikalakannoista. Kesäisin lajin tapaa varmimmin puistosta, mökkirannasta tai muusta sopivasta biotoopista, mutta viileämpinä vuodenaikoina se on yleisempi sisätiloissa. Kännikala viihtyy ylipäänsä kosteissa olosuhteissa, ja yksittäisiä yksilöitä voi tavata katuojistakin. Ne viettävät kuitenkin yleensä pitkiä aikoja myös selvemmillä vesillä tai jopa kuivilla.

Elintavat

Tämä hämäräaktiivinen laji elää pienehköissä, noin 3-10 yksilön parvissa yleensä ympäri vuoden. Toisinaan nämä pienemmät porukat liittyvät sopivilla "hotspot-paikoilla" yhteen jopa useiden kymmenien kännikalojen suuruisiksi kerääntymiksi; ilmiön on havaittu toistuvan parhaimmillaan useita kertoja viikossa. Suurimmat kännikalakerääntymät on kuitenkin laskettu vapun tienoilla ja tiettyinä kesäpäivinä. Muista kaloista poiketen kännikalat hukkuvat etenkin kesällä kohtalaisen helposti, minkä vuoksi niitä on ryhdytty suojelemaan kesäisin. Parveutuneet kännikalat saattavat kuitenkin pahimmillaan olla suureksi haitaksi ympäristölleen, toisilleen ja ennen kaikkea itselleen - kännikalojen on todettu aiheuttaneen suuria ympäristövahinkoja ja tappaneen muita eliöitä. Kännikala on liikenteessä vähintään yhtä vaarallinen kuin hirvi.

Lisääntyminen

Kännikalat lisääntyvät pääosin vahingossa. Soidinkäyttäytymisen on kuitenkin havaittu olevan yleensä tietoisen toiminnan tulosta. Itse parinmuodostus tapahtuu usein hämärissä olosuhteissa, joten sitä on toistaiseksi tutkittu melko vähän.

Ravinto

Lajin pääasiallista ravintoa on plankton, jota se nauttii erilaisten ja eriväristen nesteiden mukana. Varsinkin koiraspuoliset yksilöt syövät kuitenkin mielellään myös makkaraa ja ranskanperunoita.

Muuta

Kännikala on kaupungistumisen myötä urbanisoitunut nopeasti, ja valtaosa populaatioista on siirtynyt kaupunkiympäristöön. Kännikala on nykyään tärkeä yhteiskunnallinen indikaattorilaji, jonka perusteella pystytään seuraamaan esimerkiksi tiettyjä verotuspolitiikkaan liittyviä asioita.

Elämää yliopistolla

Niinku monet varmaan tietää, pääsin opiskelemaan biologiaa Jyväskylän yliopistolle. Oon jo ekan viikon aikana monelta osin saanu huomata olevani just mulle sopivassa paikassa, ja hyvä siis niin!

Ensinnäki, tämmösenä sosiaalisuustapauksena oon todella nauttinu tutustumisesta uusiin ihmisiin. Kun laitetaan yhteen kymmeniä uusia bilsareita, joista tosi harva tuntee toisiaan etukäteen, tutustuminen on väistämätöntä: porukka on pääosin muuttanu jostain ihan muualta ku Jyväskylästä, ja jotkut tutustuu koska on "pakko" ettei jäis yksin uudessa kaupungissa ja toiset ihan vaan pelkästä tutustumisen ilosta :D Ei sillä motiivilla tässä niin väliä, pääasia että oppii tuntemaan uusia ihmisiä.

Parasta tässä tutustumisosiossa on mun mielestä ollu kuitenki se, että bilsaa opiskelemaan hakeutuu tietyllä lailla samanlaisia ihmisiä. Mulle on ihan uutta, että törmään luonnosta ja jopa linnuista kiinnostuneisiin nuoriin - suurin osa ennestään tutuista lintuharrastajista on vähintään 15 vuotta mua vanhempia, ja muu linturetkiseura on harvemmin ymmärtäny linnuista oikeesti paljookaan :D Ei siinä ettenkö retkeilis linnuista kiinnostumattomienki kavereitten kans mielelläni, mut vielä hauskempaa se on jos muutki jakaa sen fiiliksen mikä tulee jos saa jonkun oikeesti mainittavan havainnon :D Kilpailuhengen löytymistä pidän myös tosi hyvänä juttuna, ollaan esimerkiks jo kerätty joukkue yliopiston eliörallia varten (kilpailu, jossa pitää tietyssä ajassa löytää Jyväskylästä mahollisimman paljon eri eliölajeja). Kotikenttäedulla ja lintujen lajintuntemuksella voi hyvinki saada jotain aikaseks siitäki huolimatta, ettei fuksijoukkueet ilmeisesti oo aikasemmin juuri pärjänny. Kertahan se ois ensimmäinenki ;D

Vielä yks mainitsemisen arvonen asia mun tähänastisen yliopistouran ajalta on torstaiaamusta perjantai-iltapäivään kestäny Lentävä lähtö Konneveden tutkimusasemalla. Me uudet bilsarit vietettiin siis aikaa siellä tutustuen toisiimme, erilaisiin biologian opiskelumahollisuuksiin, opintojen suunnitteluun ja vaikka mihin muuhunki - uusia kokemuksia arvostavana ihmisenä sain tästä reissusta paljon irti :D Kaikista mainittavin näistä kokemuksista oli koskenlasku pelkkien pelastusliivien varassa, monet jätti tän mahollisuuden välistä kokonaan tai laski vaan kerran mut kuinka ollakaan mä vedän siellä kolmatta kertaa :DD Huomiotta ei kyllä voi jättää myöskään tähdenlentojen seuraamista laiturilla puolen kolmen aikaan yöllä, kahden lampaan (joitten nimet oli kuulemma Tutkimus ja Asema) ruokkimista eikä varsinkaan osittais-luonnontieteellisen western-näytelmän tähdittämistä kazoopillin kanssa :D Muutenki kannatti lähtee, voitin yhen suklaalevyn kakkossijasta pareittain toteutetussa lohenfileerauskisassa ja toisen kakkossijasta huutokisassa (tuloksella 115,4 dB. Hävisin vaan 0,6 desibelillä ja mittari kuulemma suosi korkeita ääniä :DD). Retkipinnoja keräänty 39 lajia.

Tää on vaan just niin jotain sellasta mitä mun voi kuvitellaki tekevän, kiitos kaikille mukanaolleille ja jatkoo todellakin odotellessa!

Selviä säveliä

Tällä kertaa aattelin esitellä tosi lyhyesti yhtä harrastustani, musiikkia. Niinku monet jo tietääki, soitan ennen kaikkee kitaraa (ja epävirallisesti bassoakin, mutten myönnä olevani basisti ;D) sekä laulan. En oo ikinä käyny missään tunneilla, ensinnäki siks että oon siihen liian laiska ja toiseks siks että iskä osas opettaa sitä kitarapuolta. Vaikka voisin kirjottaa tästä vaikka kuinka pitkään, on olemassa myös yksinkertasempi tapa - kuva kertoo enemmän ku tuhat sanaa, joten video kertoo sit varmaan enemmän ku tuhat kuvaa :D

Tarjoan jopa vaihtoehtoja. Jos tykkäät ennemmin suomenkielisestä musiikista, kannattaa kuunnella tää. Pyydän kuitenki anteeks Ibanezin puolesta - monesta yrityksestä huolimatta H-kieli meni joka kerta epävireeseen kesken biisin enkä oo niin kitarasankari että oisin osannu torjua tän ongelman. Muutenki ehkä vähän kieli poskella vetästy yritys, toi jälkimmäinen onnistu paremmin :D

Jos sen sijaan enkuks laulettu kolahtaa paremmin, otin senki huomioon tällä. En kommentoi lausumisesta mitään, enkä siitä onko Landolakaan ihan täydellisesti vireessä. Paremmin ku toi toinen kuitenki.

Loppuun pitää vielä mainita että kyllähän mä kazoopilliäki soitan. Ihan vaan ihmisten mielenterveyttä ajatellen jätin kuitenki sen videoimatta... ;D