lauantai 28. joulukuuta 2013

Ihmeellinen luonto

Olen ollut melkoisen kiinnostunut ympäröivästä luomakunnasta jo aivan pienestä pitäen ja viettänyt siellä runsaasti aikaa, ja silti aina löytyy uutta hämmästeltävää, tutustuipa siihen kuinka paljon tahansa. Esimerkiksi upeita väriskaaloja voi löytää lähestulkoon mistä vain - ei väliä, ihailetko paljaalla silmällä auringonlaskun värjäämää taivaanrantaa, katsotko kiikareilla tavallisen harakan siipiä ja pyrstöä hyvässä valossa vai tutkitko pientä hyönteistä mikroskoopilla. Entäpä majesteettiset luonnonvoimat, monenlaisten maisemien suorastaan epätodellinen kauneus erilaisissa olosuhteissa sekä eliökunnan lisääntymis- ja hengissäselviämiskeinojen monimuotoisuus? Erittäin vaikuttavaa, pakko myöntää.

Unohdetaan kuitenkin turha kaunopuheisuus ja siirrytään vielä konkreettisempaan fiilistelyyn. Seuraavaksi siis muutama väläys siitä, mitä oikeastaan tarkoitan.















Kyllä tällainen on jo lähellä saada suomalaisenkin miehen herkistymään. Tai ainakin olisi, elleivät nämä olisi vain itse ottamiani kuvia Suomesta. Paremmilla taidoilla ja laitteilla sekä reissaamalla ympäri maailmaa saa takuulla paljon vakuuttavampiakin.

Ja lopuksi - ihminen. Rajallisuudestaan huolimatta ihminen, kuka tahansa meistä, on melkoisen ihmeellinen kokonaisuus aivan pienintä yksityiskohtaa myöten. Jokaisen solummekin sisällä aukeaa kokonainen paljaalle silmälle näkymätön maailma, jossa mikroskooppisen pieneen tilaan pakattu informaatio toimii käytännössä. Kvarkit, atomit, molekyylit, soluelimet, solut ja kaikki niistä koostuvat suuremmat kokonaisuudet biokemiallisine prosesseineen muodostavat yhdessä ainutlaatuisen lopputuloksen, jonka monimutkaisuudesta selviää tutkimusten myötä aina vain uusia puolia. Ihmisyhteisöissä puolestaan on syntynyt tiedettä, taidetta ja muita saavutuksia tulevien sukupolvien ihasteltavaksi. Olisiko kaikki tämä todella syntynyt sattumalta?


Jokainen toki uskokoon kuten haluaa. Itse näen luonnon kaikessa mahtavuudessaan todistavan Jumalan suuruudesta ja ihmeellisestä luovuudesta, ja mielestäni ajatus sokeasta sattumasta koko universumin pienimpienkin yksityiskohtien synnyttäjänä vaatii paljon enemmän uskoa kuin usko Jumalaan kaiken luojana. Vielä teemaan sopiva raamattulainaus psalmista 19:

"Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan. Päivä ilmoittaa ne päivälle, yö julistaa yölle. Ei se ole puhetta, ei sanoja, ei ääntä jonka voisi korvin kuulla. Kuitenkin se kaikuu kaikkialla, maanpiirin yli merten ääriin."

Oli miten oli, tarkoitukseni ei todellakaan ole synnyttää minkäänlaista väittelyä. Sen vuoksi jätän argumentit suosiolla johonkin toiseen tilanteeseen ja tyydyn vain kertomaan oman kantani ilman sen kummempaa jauhamista; tämän tekstin ensisijainen tavoite on lähinnä ihmetellä luonnon vaikuttavuutta positiivisessa mielessä, mihin ilman muuta saa halutessaan yhtyä kuka tahansa vakaumuksesta riippumatta. On epäilemättä rakentavampaa keskittyä tällaisessa tilanteessa yhdistäviin asioihin kuin takertua niihin, jotka erottavat ja aiheuttavat riitoja - käytännössä elämme kaikki samassa maailmassa, jokainen vain katsoo sitä oman maailmankatsomuksensa läpi.

Ei siis anneta tällaisten erojen häiritä kokemustamme luonnon ihmeistä, vaan pidetään silmät auki ja asenne avoimena! Ei se tietokaan aina lisää tuskaa.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Boom Kah Boom Boom Kah (Teinipostaus 2)

Moiii taas kaikki mun ihanat lukijat!!! <3 soriiii kun taas on postailu jääny, yliopistol on ollu aika rankkaa enkä oo vieläkään ihan toipunu niist traumoist mitä tuli ku sillon torakan jälkeen leikeltiin ROTTAA labrassa siis YÖK!!!! sit mul oli tänä aamuna HIRVEE kriisi ku en osannu päättää mitkä korvikset laittasin tänään! mut viime aikoina mä oon tosi paljon kuunnellu yhtä biisii joka saa mut aina niin hyvälle tuulelle ja aattelee kaikkee asioita, miettikää nyt miten syvälliset lyriikat täs on! <33



Ja hei arvatkaa mitä??? Mä kävin vähän hoidattamassa mun kynsii täs tällä viikolla, tuli muuten hyvät!! :)))

#fingernails #manikyyri #pedikyyri
Sit mun ihana sisko lakkas ne, eiks tulluki IHANAT!!!! <3 Siis mä niiin tykkään noista väreistä, ihan varmana teki kaikki haluisitte tollaset! <3 (Siskolt saa tulla kyselee suostuisko se stailaa teilleki ;))

#color #ihanat #mystyle #sister
Sit mä oon niiin ylpee itestäni, oon reenannu kovasti täs viime aikoina!!! Kattokaa nyt millasii tuloksii oon saavuttanu parissa viikossa jo! #zumba #bodypump #spinning #crossfit #kahvakuula

Ennen
Jälkeen

#finnishboy #salil #eka #salil #vika
Sit meille tuli kissa, siiiis IHANAAA!!! <333 Vähäx se on sulonen ja pörrönen ja sen nimi on Poju ja sitä on niin kiva silittää, mä niiiin rakastan sitä! <3

#finland #vaajakoskirules #cat #christmas
Ja hei kattokaa nyt miten Pojuki rakastaa mua! <33 Samalla näätte vähän mun ihanaa huonettaki! :) Tän kuvan myötä haluun toivottaa kaikille teille ihanille tosi hyvää ja rauhallista jouluu mikä on jo ylihuomenna, hyvää syndee Joulupukki!!! :))) Saa edelleen tulla kyselee ja kikkailee ja kaikkee! ;) Mut nyt mä täst lähenki taas salille, moikka!! <3

#myroom #rakkaus #kissa #swag #yolo




(Niin ja mikähän oli tään tekstin parodiapitoisuus? Siltä varalta ettei joku jo arvannu, en oo yhtään sen enempää tosissani ku edelliselläkään kerralla :D Tässä se vaan taas nähtiin ettei teini-Tommi osannu lopettaa sillon ku joku juttu vielä oli hauska...)

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Jos metsään haluat mennä nyt

Metsä on osa suomalaista sielunmaisemaa - tai on ainakin ollut. Tällä hetkellä keskivertosuomalainen lienee kyseisestä biotoopista jo melkoisen vieraantunut. Omalla tavallaan huomionarvoista on kuitenkin se, että ihmiset suhtautuvat metsiin taustastaan riippuen hyvin erilaisilla tavoilla - metsässä käyminen voi olla joko tuttu juttu tai suuri yllätys positiivisesti tai negatiivisesti. Toimikoon tästä esimerkkinä pieni ajatusleikki: mitä voisikaan tapahtua, jos suomalainen henkilö X löytäisi itsensä yhtäkkiä tuntemattomasta kotimaisesta havumetsästä loppukesällä?

Keskivertokaupunkilainen kutsuisi heti apua kännykällään ja taistelisi hakijoita odotellessa aikansa hyttysten kanssa. Mustikoita löydettyään hän joutuisi kuitenkin vastoin ennakko-oletuksiaan toteamaan, että metsässäkin voi oikeastaan olla ihan siedettävää.

Ulkoilmaihminen viihtyisi erinomaisesti. Poimittuaan marjat ja sienet tottuneesti talteen hän talsisi muitta mutkitta ihmisasutuksen pariin.

Kukkahattutäti huomaisi nopeasti, että luonto on muutakin kuin söpöjä saimaannorppia ja liito-oravia. Harhailtuaan metsässä päivän tai pari ja kohdattuaan huomattavat määrät hyttysiä, paarmoja, ampiaisia ja käärmeitä hän harkitsisi vakavasti uudelleen poliittista suuntautumistaan.

Bisnesmies alkaisi välittömästi suunnitella alueelle taloudellisesti kannattavaa hyötykäyttöä. Tännehän voisi esimerkiksi rakentaa massiivisen asuinalueen ostoskeskuksineen ja markkinoida sitä sitten "luonnonläheisenä".

Eräjorma rakentaisi kaikessa rauhassa itselleen deluxe-laavun yöpymistä varten ja nauttisi luonnon antimista täysin siemauksin. Olinpaikkansa sijainnin hän voisi aivan mainiosti selvittää vasta myöhemminkin, ehkä tänne voisi päästä myös metsästämään.

Lapsi sopeutuisi hetkessä uuteen ympäristöön ja ryhtyisi leikkimään päästäen mielikuvituksensa valloilleen ja unohtaen kokonaan pelikonsolinsa sekä merkkilelunsa. Mustikat tarjoaisivat tervetullutta vaihtelua karkki- ja sipsiravintoon, ja vastustuskykykin lisääntyisi epäkliinisten olosuhteiden myötä.

Vanhus huomaisi olevansa vanhainkodin sijasta nuoruutensa luonnonmaisemassa ja elpyisi kummasti. Ihmisten ilmoille päästyään hän eläisi vielä kymmenen vuotta oletettua pidempään ja hyväkuntoisempana.

Känniääliö aloittaisi särkemällä muutamia pulloja ympäristöön. Hän metelöisi kuin mölyapina, sytyttäisi koko metsän tuleen huolimattomasti heitetyllä tupakantumpilla ja luultavasti sammuisi itse lopuksi.

Tietokonenörtti ei ole vuosikausiin edes hengittänyt raikasta ulkoilmaa, joten ensimmäinen vaara olisi sen yliannostus. Mikäli hän selviäisi siitä ja saisi surkastuneen liikuntaelimistönsä toimimaan ilman einesruokaakin, hän saattaisi jopa hämmästyksekseen huomata että virtuaalimaailman ulkopuolellakin on elämää.

Eko-bilsari ryhtyisi välittömästi tutkimaan alueen eliöstöä. Saatuaan valmiiksi täydelliset raportit kasvi- ja hyönteislajien populaatioista ja lintujen pesimämenestyksestä sekä löydettyään tieteelle uuden änkyrimatolajin hän todennäköisesti jatkaisi syömällä mustikoita ja olisi edelleen kuin kotonaan.

Massateini ei uskaltaisi liikahtaakaan, sillä HYI metsä on täynnä jotain ÖTÖKÖITÄ siiiis HIRVEETÄ!!! Lisäksi Converset saattaisivat likaantua. Alkujärkytyksen tasaannuttua hän saattaisi kuitenkin ottaa itsestään kuvan älypuhelimellaan ja ladata sen Instagramiin.

Uusavuton on nähnyt metsää vain valokuvissa. Luonnonvalinta karsisi hänet pois jo parissa tunnissa, sillä mistään ei löydy käyttöohjeita.

Sinä. Kuka heistä olisit?

maanantai 25. marraskuuta 2013

Musiikista on moneksi

Joskus käy niinki että mulle esitetyt toiveet ja oma inspiraatio kohtaa. Tällasen prosessin seurauksena päätin kirjottaa siitä mitä aattelen musiikista ja vähän myös soittaa ite jotain vähän ennennäkemättömämpää.

Mut niin. Musiikki on hieno asia. Alkuun mainittakoon et jokaisella on tietenki oma käsityksensä siitä, mitä musiikki ylipäänsä on - joku tyytyy organisoidun äänen määritelmään, toinen erottaa esimerkiks räpin kokonaan musiikin ulkopuolelle ja kolmas pitää vain taidemusiikkia oikeena musiikkina. Mun oma musiikkimaku on tyylilajillisesti kohtuullisen laaja, enkä jaksa ruveta miettimään mitä en pitäis musiikkina - jokainen sovittakoon siis oman musiikkimääritelmänsä rauhassa mun vastaavan paikalle tätä tekstiä lukiessaan, ainakaan suurimmassa osassa tapauksista siinä ei kauheen suurta eroa todennäkösesti oo :D

Mulle on kunnolla vasta yläasteaikoina alkanu aukeemaan se, miten iso merkitys musiikilla oikeestaan voi olla. Sen kuunteleminen voi olla todella terapeuttista, todella ahdistavaa, molempia tai mitä tahansa siitä väliltä. Erilaiset tyylilajit ja sanoitukset auttaa siinä et jokaiseen mielentilaan löytyy todennäkösesti kohtuullisen sopivaa musiikkia, ja parhaimmillaan siitä on myös huomattavaa apua. Musiikin avulla voi myös oppia tehokkaasti, mulle ainaki jää laulujen sanat päähän tosi helposti ja toisinaan siitä on hyötyyki. Varsinki Youtuben ihmeellisestä maailmasta löytyy nimittäin laulumuodossa vaikka minkälaisia luetteloita liittyen koulussa opeteltaviin juttuihin - mitä ärsyttävämpi laulu, sen paremmin se jää mieleen :D Ja täähän tiedetään myös mainosalalla, voi sitä ärsyttävien telkkarimainosrenkutusten määrää...

Musiikilla voi kuitenki olla myös syvemmälle ulottuvia vaikutuksia. Tää menee kyllä jo vähintään psykologian alueelle mut uskon et se millasta musiikkia me kuunnellaan vaikuttaa meihin enemmän tai vähemmän, olipa se sitte tiedostettua tai ei. En jatka enää pitemmälle koska en haluu päätyä mihinkään salaliittoteorioihin :D mut kannattaa sitäki edes joskus miettiä millasella musiikilla ja millasilla sanoilla täyttää oman päänsä. Tää huikee video tiivistää erittäin hyvin sen mitä mulla on tästä aiheesta vielä mielessä!

Sit jos vielä aattelee musiikin aikaansaamista ite niin sekös vasta hienoo onkin :) En tarkota tässä nyt välttämättä mitään ala-asteen nokkahuilutunteja tai muita vastaavia kokemuksia mut kai joku niistäki on tykänny :D Oli miten oli, oon huomannu että soittamiseen ja laulamiseen pystyy purkamaan stressiä aika tavalla ja nauttiihan siitä sillonki ku stressiä ei ees oo, esimerkiks sosiaalisena tapahtumana joku yhteislaulu- tai soittotilanne ei oo ollenkaan huonoimmasta päästä :D Toiset saa jopa tehtyä omia biisejä, se puoli mulla ei kylläkään oikeen oo hallinnassa (oon tehny yhen ainoan laulun ite enkä pidä sitä niin onnistuneena et oisin todennäkösesti julkistamassa sitä ikinä missään :D). Sen sijaan mun iskä on tehny biisejä vaikka kuinka ja niitä oon myös välillä soitellu, pitihän siitä myöski joku esimerkki tehä. Jos jostain syystä haluut kuulla lisää niin onhan näitä enemmänki :D

Lopuks, musiikin ja huumorin välistä yhteyttäkään ei pidä väheksyä. Siitä ei kuitenkaan kovin pitkiä selostuksia tarvii kirjottaa...

maanantai 18. marraskuuta 2013

MNF -13

Maata Näkyvissä-festarit koettu viidettä kertaa ja aina vaan paranee!

Menomatkasta ei itessään oo mitään erityistä sanottavaa mut taustat on oma juttunsa. Jyväskylästä lähti vaan yks ainoo bussikyyti eikä tilaa siis ollu tarpeeks, joten naapurikuntien kyyditysten netti- ja puhelinpohjaisen tiedustelun jälkeen lopulta tärppäs Saarijärveltä :D Täytettiin kaikki jälellä olleet 10 paikkaa mut mentiin saarijärveläisten kans eri paikkaan nukkumaan ja oltiin niin ollen ite vastuussa itestämme. No, puolensa ja puolensa siinäkin.

Perjantai-illasta ei jääny mieleen juuri muuta ku LZ7:n kieltämättä onnistunu keikka ja armoton kiire joka paikkaan. Jatkuva paikasta toiseen juoksenteleminen ja jonottaminen on tietenki tuttu juttu aikasemmilta vuosilta, ja vaikka vuosien mittaan oppiikin taktikoimaan ajankäyttönsä ihan kelvollisesti, en ehtiny tällä kertaa ees käydä syömässä iltapalaa! Pyhällä Hengellä ja repusta löytyneellä huomattavasti epäterveellisemmällä vararavinnolla selvisin kyllä illan loppuun asti ongelmitta, mutta ongelmat oikeestaan alko vasta viimesen konsertin jälkeen.

Niinku jo mainitsin, Saarijärvi hoiti meille vaan kyydin Turkuun ja takasin. Aikasempina vuosina oon aina hyödyntäny jotain bussikyyti-majotus-pakettia eikä siis oo tarvinnu huolehtia siitä, miten majotuspaikalle päästään. Kaikki majotuskoulut läpi kiertäviä festaribusseja kuulemma piti mennä säännöllisin väliajoin mut ilmeisesti oltiin myöhässä niistä tai väärässä paikassa oottelemassa... No, joka tapauksessa seisoskeltiin siellä neljästään kaikkien tavaroittemme kanssa ja katottiin ku viimesetki bussit lähti alueelta. Ainakin kuuden kilometrin päässä sijaitsevalle koululle kävelemistä mietittiin vaihtoehtona jo alusta asti mut siihen ei ois aika riittäny, koulujen ovet nimittäin meni yheltä kiinni ja kello oli tossa vaiheessa jo vähän liikaa. Jopa pari isoa roskalaatikkoa tuntu houkuttelevammalta yöpymisvaihtoeholta ku taksista maksaminen :D

Ainakaan mulla ei missään vaiheessa kuitenkaan ollu mitään paniikkia siitä, ettei asiat selviäis. Lopulta päätettiin pitää pieni rukouspalaveri ja kuinka ollakaan - törmättiin muutamaan Jyväskylän EO:n tuttuun, joista eräs artisti sitte kyyditti meidät autollaan oikeeseen paikkaan! Tai no, melkein oikeeseen. Majotuslipuissa luki Raunistula ja yhistettiin se ennestään tuntemaamme Kastun kouluun, jonka virallinen nimi on Raunistulan koulun Kastun yksikkö. Onneks myös se oikea Raunistulan koulu löyty siitä melkein vierestä ja ehittiin sisälle aikataulussa :D

Retkipatjalla nukkuminen on aina mitä on mut siihen tottuu. Aamulla myös se festaribussi löyty helposti ja päästiin jopa aamupalalle ilman jonotusta! Mulle tärkeimmän konsertin sijottuminen perjantai-illalle teki lauantaista muutenki hyvin rennon päivän: kerranki sai olla vähän aikaa rauhassa ja vetää epävirallista yhteislaulua kitara-melodika-tinapilli-kokoonpanolla, hyvästi ääni! :D Kitaran mukanaolon lisäks toinen mulle uus juttu oli talkoohomma ruuanjaossa, mä ainaki tykkäsin siitä kun näki ihmisiä ja sai kuitenki myös olla omalla työpanoksella auttamassa tapahtuman järjestämisessä :) Pieneltä kuittailulta ei voi välttyä mut se kuuluu asiaan... :D
"Tommi toi pussi pukee sua!"
Talkoovuorostani pääsin suoraan pääkonserttiin, jonka alkupuolta en kylläkään kauheesti seurannu. Ei varmaan huono konsertti mut enemmän kiinnosti oman yhteislauluosuuden viettäminen Makkara-areenan käytävällä. Tää kyseinen parituntinen sessio oli mulle kyllä yks festareitten kohokohdista, eikä kanadalaisen pääesiintyjäbändin kattominen sen jälkeenkään kuulunu niihin huonoimpiin :) Illan päätteeks hankkiuduttiin taas majotuksiin vähän sovelletulla tavalla, nimittäin hypättiin paikallisbussiin ja ajettiin Turun kauppatorille mistä osattiin kävellä (ABC:ltä hommatun yöpalan kautta) majotuskoulullemme. Käy se näinkin.

Aamu sen sijaan alko vahvasti vastoinkäymisillä. Myöhästyttiin ekasta festaribussista ja kaks seuraavaa oli niin täynnä, ettei meitä otettu kyytiin - huolimatta siitä, että käytävillä ois ollu vielä mainiosti tilaa. Melkosen vilpoinen tuuli ulkona yli puolituntisen odottelun aikana ja ennen kaikkee nälkä aikaansai melkosen turhautumisen ja ilmatila oli sakeana huonoa Turku-aiheista läppää. Vaikka päästiinki lopulta perille, fiilikset ei ollu kehuttavat ennen jumalanpalvelusta, joka puolestaan osottautu erittäin positiiviseks yllätykseks. Vastapainoks pahimmillaan jäykälle ja puuduttavalle liturgialle porukka taputti niin joittenki virsien ku saarnanki aikana, erinomaisen onnistuneesta saarnasta vielä kiitokset Lempäälän suuntaan! Jos nyt taas rupeen miettimään uusia kokemuksia niin enpä oo aikasemmin kuullu saarnaa jossa ois mainittu esimerkiks Supermario :D Sunnuntaipäivän vielä kruunas Tuomas Auvinen bandin kiitoslaulujamit, ja paluubussissa keskusteltiin melko syvällisiä viime vuoden malliin.

Loppuun vielä perinteinen kiitososuus: kiitos siis kaikille moikkaamilleni lähes kahellesadalle tutulle ihan vaan olemassaolosta ja paikallaolosta, oli kiva nähä edes sen verran ku ehittiin! :)) Ja Herralle kiitos ihan ylipäänsä kaikesta. Aamen.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Birdyguy Memes iskee jälleen

Meemihuumori on oikeestaan aika vanhentunu juttu jo mut toisaalta vanhat vitsithän ne aina on mitkä kuitenki pyörii joka paikassa :D Näin ollen heitin aivoni narikkaan ja tuotin lisää kyseenalaista viihdettä, aikasemmasta kerrasta on kuitenki (onneks) jo aikaa...


















Meemejä syntyy toisinaan pinnalla olevista tavalla tai toisella huomionarvosista asioista ja toisinaan ne vaan saa alkunsa pienen porukan inside-läpistä, jotka karkaa käsistä nettimaailmassa. Useemmassa tapauksessa on ymmärtääkseni käyny niinki et joku ihan tavis on laittanu kuvan nettiin ja saanu myöhemmin huomata et siitä on lopulta tullu laajalle levinny meemi, näinki voi siis käydä.

Mutta eihän musta vaan tule meemiä, eihän?


Kiitos ykkösriparilaiset...

Okei, uskotaan. On tainnu tulla jo... :D

tiistai 5. marraskuuta 2013

Sukupolvien kohtaaminen

Viikonloppu meni tällä kertaa miestenpäivillä Ryttylässä. Mua pyydettiin sinne puhumaan ja säestämään, joten mikspä ei - sain ite tapahtuman kuitenki talkoolaisena ilmaseks :D

Mitä tulee siihen mun puheeseen, ei se nyt mikään saarna tai opetus ollu vaan ainoastaan sellanen reilu 10min mittanen puheenvuoro. Pääasiassa puhuin siitä mistä oon varmaan useemman kerran täällä blogissaki kirjottanu eli joistaki suomalaisen miehen stereotypioista: pitää olla vahva ja selvitä ihan vaan omalla sisulla kaikesta (ilman mitään apua esim. toisilta ihmisiltä tai Jumalalta), ja kun elämä potkii päähän eikä tällasia apuja osata/haluta hyödyntää niin lohtua etitään ihan vääristä paikoista ja asioista. Sit jos omien tunteitten näyttäminen on heikkouden merkki eikä mistään pystytä puhumaan niin ollaan nopeesti jo aika syvällä suossa omien ongelmien kanssa ja kaiken lisäks tällasilla virheillä on tapana periytyy isältä pojalle. Pahimmassa tapauksessa seurauksena on siis melkonen kuilu sukupolvien välillä.

Tätä asiaa siis pohdiskelin siinä ja mahollisia ratkaisuja - kasvatus vaikuttaa siihen, miten tuleva sukupolvi suhtautuu esimerkiks puhumiseen. Toisaalta jos kasvatettava on itsenäistyny jo aikapäiviä sitte niin oman käytännön esimerkki on yks tehokkaimpia keinoja saada vielä jotain muutosta aikaseks. No, sain ihan hyvää palautetta ja kuulemma mua jakso kuunnella. Se ois tietenki hyvä opettajan ammattiaki aatellen, mut toisaalta palaute ei tullu ihan oikeelta kohdeikäryhmältä... :D

Nuoriahan sieltä ei nimittäin kauheesti löytyny, noin 200 osallistujan keski-ikä oli luultavasti jonkun verranki eläkeiän yläpuolella. Se ei kuitenkaan loppujen lopuks haitannu pahemmin, uusia kokemuksia arvostavana sopeuduin siihenki porukkaan yllättävän hyvin ja voin sanoo että tuli melkosen hyviä keskusteluja ihan ennalta tuntemattomien ja tosiaan vielä paljon vanhempien miesten kans! Se just oliki varmaan tapahtuman parasta antia - mulle ei nimittäin oo älyttömän helppoo ottaa vanhempiin ihmisiin samalla lailla kontaktia ku nuoriin ja varsinki siinä suhteessa toi tapahtuma oli tosi rohkaseva. Ehkä vois seuraavalla kerralla vaikka omia isovanhempia nähdessäki jutella enemmän, uskon että se ois positiivista molempien näkökulmasta :)

Saunominen ja grillimakkara oli tietenki ihan pakollisia elementtejä miestentapahtumassa ja osaltaan neki autto saamaan aikaseks niitä hyviä keskusteluja, saunassahan miehet juttelee jos missä! Oikeestaan vaan kebabin puuttuminen jäi vähän harmittamaan :D Mut mitäs muuta miehekästä viikonlopun aikana tulikaan tehtyy? Tietenki osallistuttua Ryttylässä muuten opiskelevien, tohon tapahtumaan osallistumattomien kavereitten kans High School Musical-leffamaratoniin! Lopetettiin puolen kolmen aikaan yöllä ja kaiken lisäks tulin lukituks ulos omasta kämpästäni... :D Nukuin sit sohvalla sen viis tuntii minkä ehin, toimii. Jos ei siitä muuta saanu irti niin lisää uusia kokemuksia ainaki :D

Ja mitäpä sitä ei niitten kokemuksien eteen tekis.

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Harrasta(n) menoa ja meininkiä

Tähän ikään mennessä on kaikenlaista menoa tullu harrastettua enemmän tai vähemmän hartaasti, elikkäs muka kekseliään ja monimerkityksisen otsikon takaa löytyy tällä kertaa mun harrastuksista kertova teksti :D

Jos multa kysytään mitä harrastan, saatan vastata tosi yksinkertasesti. Varmaan suurin osa lukijoista tietääki ne tavallisimmin esille tulevat harrastukset, linnut ja kitaransoiton. Vuosien varrella mulle on kuitenki kertyny kaikenlaista harrastushistoriaa huolimatta siitä, että osa näistä ajanvietteistä on melkosen epäsäännöllisiä enkä siks laske läheskään kaikkia itelleni varsinaisiks harrastuksiks. No, tässä nyt kerranki jonkunlainen yritys eritellä kaikkee mitä on vähän enemmissä määrin tullu tehtyy:

Linnut

Nojoo, mun säännöllisimpänä ja jollain tasolla jo yli 10 vuotta kestäneenä harrastuksena tää on kuitenki pakko mainita ekana ;D Tarjoo sopivasti haasteita, erilaisia kilpailuja alan harrastajien kesken ja vaan mielikuvituksen rajottaman määrän erilaisia "pinnoja" kerättäväks. Toisaalta pinnat voi kiristyy välillä vähän liikaaki, lisää luettavissa täältä... :D


Valokuvaus

Harrastettu toistaseks jotakuinkin 7,5 vuotta. Yhistyy kätevästi lintuharrastukseen - kamerasta on useesti apua lajinmäärityksessä jälkeenpäin, ja lintuja tulee kuvattua ihan vaan omaks huvikseenki. Toisaalta luonnossa liikkuessa saa kuvattuu kaikenlaista muutaki, lintujen lisäks tykkään erityisesti maisemista. Lisäks jos tarvitaan kuvaajaa johonki tapahtumaan, kameran käsittely onnistuu sillonki: oon ollu muutaman kerran esimerkiks hautajaisissa kuvaamassa.

Urheilu

Ala-asteella pelasin pari vuotta salibandya mut lopetin sen sitovuuden takia. Tykkään kyllä lajista ihan edelleenki, jotenki sellanen höntsäpohjanen pelaaminen vaan uppoaa muhun paremmin :D Viime vuosina uus mainio aluevaltaus on lentopallo, jota en kyllä oo koskaan pelannu missään virallisessa yhteydessä. Joukkuepelit on ylipäänsäki kivoja jos porukka on vähänki motivoitunu, harvemmin vaan tulee pelattuu jos joku ei järjestä hyvää tilannetta erikseen. Nykysin runsas pyöräily on enimmäkseen mulle se keino jolla kulutan sen mitä syön, ja kuinka ollakaan seki yhistyy useesti lintuharrastukseen :D

Tyylikäs mummopyörä toimii mökillä.
Partio

Tätä oon harrastanu kahteenki otteeseen. Ekalla kerralla joskus pienenä kyllästyin vahvaan kirkonrottapainotteisuuteen, eikä uudelleen seiskaluokkalaisena alottaessakaan sellanen partion varsinainen pointti ehkä oikein löytyny korttipelien ja epämääräsen sähellyksen tuloksena (ja senaikasia kokkailuja en uskalla muutaku mainita :D). Mainittakoon vielä että oon varmaan ainoo poika Suomessa joka on saanu Valppaitten Tyttöjen jäsenkortin omalla nimellään, mistähän tällanen väärinkäsitys? :DD

"Eräjormaosasto"

Iskältä tavallaan periytyneitä ja ennen kaikkee mökillä ja mummolassa toteutettavia harrastuksia, jotka sisältää ainaki metsästyksen, kalastuksen, marjastuksen ja sienestyksen :D


Metällä oon alun perin ollu mukana jonkunlaisena ajokoiran korvikkeena, vuodesta -05 lähtien saanu iteki jotain saalista aina sillon tällön. Ei mikään mun aktiivisin harrastus mut ainaki muutamana viikonloppuna syksyssä tulee käytyä. Ja kyllä, linnuista voi tykätä monellaki eri tavalla kuten myös parhaana luomuruokana ;D En ite nää siinä mitään pahaa ristiriitaa, ei niitä ampumatilanteitakaan ees niin useesti tuu ja on aika tavallista että kattelen sellasen reissun aikana paljon enemmän muuta luontoo ku varsinaisia riistaelukoita ja keskityn kameraan paremmin ku siihen haulikkoon :D
Joskus kuitenki näinki.
Kalastusta oon harrastanu varmaan niin pienestä lähtien ku oon pystyny pitämään mato-onkee kädessä. Virvelöinti sujuu kans vaikkei sillä lailla yleensä juuri muuta tuu ku sellasia pienehköjä haukia :D Oon myös iskän vakiosoutaja verkoilla käydessä, niitä en ite kyllä muuten hallitse.

Joskus virvelilläki onnistuu, huomatkaa tosin kalan piteleminen mahdollisimman edessä niin et se näyttää isommalta ;D
Verkkojen laskuki saattaa osuu kohilleen.
Marjoja ja sieniä on kans poimittu varmaan vaikka miten pienenä. Kaikenlaisia metsä-, suo- ja puutarhamarjoja on kivempi syödä ku poimia mut sieniä päinvastoin, ainoo oikeesti hyvä sieniruoka on kanttarellikastike :P

Kuvataide ja kulttuuri

Kuulostaapa hienolta mut todellisuudessa mun taideura rajottuu epäviralliseen joskin pienempänä tosi aktiiviseen piirtelyyn kotona ja koulun kuvistunneilla :D Mun piirtäjäpuoli on ollu jo pitkään aika lailla tauolla koulukirjojen töhertelyä ja luentomuistiinpanoihin syntyviä lintuja lukuunottamatta...

...niinku on myös "kulttuuripuoli". Jossain vaiheessa oisin voinuki pitää lukemista harrastuksena mut en kyllä enää, tuntuu ettei aika riitä siihen juuri yhtään. Tykkään siitä kyllä muuten, välillä mulla on sellasia jaksoja että luen tosi paljon ja kahlaan esimerkiks kokonaisen romaanisarjan läpi ihan lyhyen ajan sisällä :D Ja sarjakuvia kulutan kyllä senki edestä mitä en muuten kerkee! :D

Musiikki

Oon soittanu kitaraa aika lailla 7 vuotta tähän mennessä ja tässä ollaan. En myönnä osaavani soittaa bassoa, mutta sitäki tulee välillä soiteltua :D Musiikilliset lahjat pääsee käyttöön erinäisillä leireillä epävirallisesti säestäessä (esim. "Porrasorkesteri") sekä Jyväskylän vapaaseurakunnan ylistystiimissä soittaessa ja laulaessa, kelpaa!


Randomit

Näitten lisäks teen/oon tehny säännöllisesti ainaki seuraavia: ruuanlaitto, Pokémon-kortit, postimerkkeily, linnunsulkien ja kaiken muun mahollisen lintuihin liittyvän ja liittymättömän roinan kerääminen, bloggaaminen, pullojen kerääminen sekä politiikka.

Kukin miettiköön ite sit sitä millon ja minkä verran... :D

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Anna mulle kuuraketti, tää maailma ei riitä (Teinipostaus)

Moi taas kaikki mun ihanat lukijat!!! <3 sori ku en oo ehtiny taas postailee pitkään aikaan ku mul on ollu elämäs vähän kaikkee... mut oon kovasti jo suunnittelemas uutta huonepostausta!!! :)) ja tänään mä heräsin ja söin aamupalaa!

#kaurapuuro #satsuma #vaajakoskirules #mystyle
Sit menin pyörällä yliopistolle ja oli HIRVEE loskakeli ja mun kengät kastu ja hyi! Siel me leikeltiin torakkaa siis HYI miettikää TORAKKAA!!! sellanen vähän pehmee iso ötökkä mitä piti sörkkiä semmosella veitsellä, ällöööö! sit se viel hais ihan HIRVEELTÄ, onneks ei ollu elävä!! Söin mun kamujen kans terveellisesti yliopistol ja sit hengattiin siel! :)) sen jälkeen mä menin keskustaan ja kävin huoltaa mun ripset, tuli kyl taas tosi hyvää jälkee! :)) sit mä ajoin kotiin ja söin tääl!
#nomnomnom #kotona #best #food #fitness
#yolo #swag #webbikamera #eikiinnosta
Päivän asu:
Pipo: H&M
Huppari: Threesixteen
Farkut: Jack&Jones
Villasukat: äiti <3
Sit mä otin vähän kuvii! hommasin just uuden järkkärin ja harjottelin vähän sillä :3




#hipster #peili #canon #sorsanmetsästyskausi
Noi nyt on vaan tollasii huonoja! mut otan viel parempii :) ja hei mä aion tehä kysymyspostauksen, saa heitellä kysymyksii ja tulla myös kyselee ask.fm/tommithelintumies :))) ja hei seuratkaa mua instas -tzirp- :)

Ei mul oikeen muuta oo tällä kertaa, nyt mun pitääki täst lähtee keskustaan med ystävät! <3 Moikka! :))
#best #time #of #my #life #jyväskylä


Hetkinen, yks juttu vielä... Mitä satiiri mahtaa tarkottaa? ;D

Toisin sanoen, jos luulit mun olevan tosissani, joudun valitettavasti tuottamaan pettymyksen! Älä usko puoltakaan just lukemastas vaikka mulla onki viimenen teinivuoden puolikas menossa :D

Mut tuntuuko tää postaus jotenki tutulta? Mun mielestä kans. Jos tunnistit oman blogis täältä, ei mitään henkilökohtasta :D Ja ei, mulla ei ole Instagramia eikä ask.fm:ää! :DD

(EDIT: ihmeitten aika ei oo ohi ja Instagram löytyy nykyään... :D)