Hiiden huono päivä

Taustaa: alkuperäsen jutun kirjottamisesta (koulutehtävänä) on jo kolmisen vuotta aikaa. Sen takia siihen ei sisälly mitään syvällisempää sanomaa :D Muokkasin tarinaa sen verran että se läpäs mun sensuuriseulan, tällasta mä siis saan aikaseks satusetänä :DD

Oli kaikin puolin rauhallinen kesäaamu kyyjärveläisen metsälammen rannalla. Vanha hiisi nukkui ylösalaisin käännetyn veneen alla. Se oli käyttänyt hylätyksi olettamansa lasikuitupaatin alla kasvavaa tuuheaa karhunsammalta nukkumistarkoitukseen jo useamman vuoden, eikä kukaan ollut toistaiseksi sitä häirinnyt. Muutamana juhannuksena hiisi oli tosin saanut kestää parin illan ajan suomalaisten meluisia juhannuksenviettotapoja, mutta näidenkin satunnaisvierailujen hyödyt olivat sen mielestä haittoja suuremmat. Ainakin sen jälkeen, kun hiisi monelta osin inhimillisenä olentona oli käynyt tyhjentämässä mölyäjiltä jääneistä pulloista viimeisetkin tipat.

Vene kuitenkin käännettiin yhtäkkiä nopeasti oikein päin. Unenpöpperöinen hiisi ehti hädin tuskin luikahtaa koloonsa sammalen alle, ja kun se hetken päästä uskalsi kurkistaa ulos, se näki kahden miehen työntävän veneen vesille. Hiisi raivostui silmittömästi kotinsa viemisestä ja uniensa keskeytymisestä, mutta pienenä otuksena se ei olisi itse mahtanut ihmisille mitään. Saatuaan kiehahtaneen sappensa hallintaan ja mietittyään hetken sopivaa kostotapaa se muisti lähistöllä asuvan karhun, metsän kuninkaan.

Hiisi oli varsin inhimillisesti tehnyt ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimuksen karhun kanssa arvellen hyötyvänsä siitä jollakin tavalla. Tavallaan se myös piti karhusta, sillä niitä molempia yhdisti varsinkin suunnaton halu kostaa vastoinkäymisensä niiden aiheuttajalle. Karhun puolelta liiton ymmärsi myös – hiisi oli liian pieni ja sitkeä syötäväksi, joten sitä saattoi hyödyntää eräänlaisena vakoojana. Varttitunnin päästä hiisi oli löytänyt karhun ja selittänyt tilanteen sille. Karhu vihasi ihmisiä, sillä metsästäjät olivat tappaneet sen rakkaan puolison kauan sitten, ja tätä seikkaa hiisi käyttikin taitavasti hyödykseen yllyttäessään tahallaan karhua hyökkäämään kalamiesten kimppuun. Taitavana kaunopuhujana hiisi onnistuikin tavoitteessaan varsin nopeasti – raivostunut karhu lähti rymistelemään lampea kohti synkästi naureskelevan hiiden seuratessa sen jäljessä.

Kotka oli kuitenkin seurannut tapahtumia yläilmoista. Ilmojen kuninkaana sillä oli ainaista kiistaa metsän kuninkaan kanssa, ja se pyrki yleensä tarkoituksellisesti pilaamaan kaikki karhun hankkeet tavalla tai toisella. Oman hyötynsä eteen myös kotka oli tehnyt erinäisiä sopimuksia muiden lintujen kanssa, ja yksi syy oli se, että niiltä sai tietoja karhun liikkeistä ja apua sen ärsyttämisessä. Kotkaa nauratti vielä vuosienkin kuluttua esimerkiksi eräs iltapäivä, jolloin se oli saanut rastasparven pommittamaan karhun turkin lähes valkoiseksi niin, että tällä meni koko seuraava päivä ulkomuotonsa siistimisessä. Toisaalta kotka ei lainkaan pitänyt oravista, jotka karhun käskystä tulittivat sitä kävyillä tai sienillä aina, kun se laskeutui heittoetäisyydelle metsässä. Ihmisistä kotka ei kuitenkaan piitannut, sillä sen pesäpuu sijaitsi keskellä kaikkien karttamaa upottavaa suota. Se ei siis välittänyt lainkaan miehistä, joista hiisi oli kertonut karhulle, mutta halusi joka tapauksessa saattaa karhun naurunalaiseksi. Kotka mietti hetken ja lensi sitten oikotietä lammelle.

Lammella puolisoineen asuva joutsen oli yksi kotkan liittolaisista, ja kotka kääntyi sen puoleen. Joutsen oli aluksi haluton tappeluun karhun kanssa, sillä se oli äskettäin saanut perheenlisäystä, mutta kotka muistutti sitä karhun viimekesäisestä yrityksestä rosvota munat joutsenten pesästä. Kotka huomautti vielä ohimennen, että joutsen saisi taatusti vaimoltaan enemmän ihailua, jos tämä saisi todeta miehensä rohkeuden vaaratilanteessa. Joutsen pohdiskeli hetken ja tajusi, että karhu oli lähes taistelukyvytön uidessaan. Näin ollen joutsen suostui auttamaan, ja kotka antoi sille vielä muutaman neuvon.

Hiisi ja karhu saapuivat pian lammen rantaan. Nähdessään kalastajat karhu nousi ärjyen takajaloilleen. Se lyllersi rantaa pitkin lähemmäksi, hyppäsi veteen ja alkoi uida venettä kohti. Miehet kauhistuivat ja yrittivät soutaa pakoon, mutta karhu saavutti heitä koko ajan. Sitäkin nopeampi oli kuitenkin joutsen, joka oli heti karhun huomatessaan lähtenyt lentoon lammen toisesta päästä. Puolisonsa katsellessa se suoritti tyylikkäimmän hallitsemansa laskeutumisen veneen ja karhun väliin. Kuten arveltua, karhu ei ollut vedessä kovinkaan vahvoilla. Etuasemaansa hyödyntäen joutsen käytti nokkaansa ja iski tarkasti karhun heikoimpiin kohtiin, jotka kotka oli sille neuvonut.

Karhu hämmästyi aluksi joutsenen vastarinnasta. Sitten se tuli entistä vihaisemmaksi muistaessaan edelliskesän epäonnistumisensa joutsenen pesää ryöstäessään ja ajatteli kostaa samalla myös sen joutsenelle. Kostonhimon vuoksi se kadotti täysin kykynsä harkita järkevästi, ja yritti vain huitoa joutsenta mahtavilla kynsillään. Yksikin hirmuisen käpälän osuma olisi voinut tappaa jopa hirven, mutta pärskyvän veden ja oman raivonsa sokaisema karhu ei nähnyt lainkaan eteensä. Joutsen väisteli käpälää ja jakeli edelleen napakoita iskuja, joihin karhu ei pystynyt millään vastaamaan. Saatuaan erityisen kovan iskun kuononsa päähän karhu puutui täysin, eikä sen auttanut muu kuin uida takaisin rantaan.

Yhteenoton aikana kotka oli noutanut paikalle sekalaisen parven pikkulintuja. Ne näkivät tapauksen ja hajaantuivat heti eri puolille metsää lörpöttelemään niin, että jyväskyläläisetkin linnut nauroivat karhulle vielä saman päivän iltana. Viimeistään kuullessaan pikkulintujen ivallisen tirskutuksen karhu arvasi, kuka nöyryytyksen takana varsinaisesti oli. Läpimärkänä ja vähin äänin se vetäytyi luolaansa hautomaan sopivia kotkaan kohdistuvia kostotoimenpiteitä.

Kalastajat poistuivat paikalta uskomattoman nopeasti tajuamatta koko tilanteesta mitään. He eivät tienneet, miksi karhu oli hyökännyt, ja joutsenen he olettivat vain puolustavan jälkikasvuaan. Hiittä ja kotkaa he eivät edes nähneet, eivätkä he hiiden olemassaoloon olisi tietenkään uskoneetkaan. Miehet keräsivät tavaransa veneestä hyvin pikaisesti, ja vetäisivät kiireessä pohjatapinkin pois. He juoksivat pois lammelta taaksensa katsomatta. Vene tietenkin upposi, ja hiisi menetti kotinsa lopullisesti.

Kotka kaarteli edelleen lammen yllä naureskellen itsekseen kaikelle tapahtuneelle. Hiisi huomasi sen, ja purki kiukkuaan heiluttelemalla keskisormeaan ja huutelemalla solvauksia kotkalle. Kotka päätti antaa uhittelijalle pienen opetuksen. Se lähti salamannopeaan syöksyyn, kiihdytti vauhtinsa äärimmilleen ja koukkasi taidokkaalla silmukalla hiiden selkäpuolelle siepaten sen mahdollisimman hellävaraisesti mukaansa. Kotka olisi toki voinut tappaakin hiiden, mutta huumorin ystävänä se ajatteli vain pientä käytännön pilaa eikä käyttänyt siksi kynsiään lainkaan. Se tyytyi siis lentämään korkealle ja pudottamaan rimpuilevan hiiden suoraan lampeen.

Hiisi onnistui kylmän kylpynsä jälkeen kömpimään lammen rannalle pärskien ja kirouksia mutisten. Joutsen totesi silloin kotkalle, että tämä oli ensimmäinen vesihiisi, jonka se oli nähnyt lammellaan. Molemmat rähähtivät nauruun. Kotka tarjoutui vielä kuljettamaan hiiden lähimpään hissiin sihisemään. Ehdotusta seurannut naurunremakka oli hiidelle viimeinen pisara. Kirottuaan kotkan ja joutsenen tuhatkertaisesti hiisi hakeutui karhun luolalle luvaten auttaa tarpeeksi julman kostotavan keksimisessä – vaikka se tosin halusikin ensin nukkua keskeytyneet unensa loppuun.

MNF -12

Viikonloppunihan vietin siis Turussa Maata Näkyvissä -festareilla. Täytyy näin heti alkuun jo sanoo että tosi hyvä reissu jokseenki kaikin puolin. (Jos tyydyt tähän määritelmään niin ei tietenkään oo pakko lukee pitemmälle ;D) Tykkään joka tapauksessa kirjottaa matkakertomuksia jotka etenee enemmän tai vähemmän kronologisessa aikajärjestyksessä, näin siis tälläki kertaa.

Aamun matikantunneille oli käytännössä pakko mennä koska yritän vielä pysyy kärryillä pitkän matikan kurssilla numero 13. (Sori jos maininta pitkästä matikasta sai jonkun ahdistumaan tai tylsistymään kuoliaaks. Jos sulle kävi sillä lailla niin voit lopettaa lukemisen tähän.) Tunnilta päästyäni päädyin erinäisten vaiheiden jälkeen kebabille, ja arviolta puolikkaan annoksen syötyäni lähdin vielä koulullekin syömään kun kerta ilmaseks sai :D Täytenä yllätyksenä tullut YO-tulos oli myös omiaan piristämään päivää jo ennen bussimatkan alkua. (Taas kerran: jos et jaksa kaiken maailman jaarittelua mun syömisistä ennen ku koko matka on ees alkanu, voit tietenki lopettaa lukemisen ja tyytyy siihen että reissu meni tosi hyvin.)

Reissu alko klo 12 bussilta, jonne meikäläisen lisäks kerääntyneet 17 osallistujaa oli yllättäen kaikki mulle tuttuja :D Linjurin lähtöpaikkana oli Jyväskylä, joten takapenkit vallattiin tietenki ekaks ja naapurikunta Muuramesta myöhemmin kyytiin nousseet kanssamatkustajamme saivat tyytyä muihin paikkoihin. Menomatka itessään suju aika tyypillisesti keskustellessa kaikesta mahollisesta, mäyhätessä karkkia, laulaessa ilman säestystä, bongaillessa huoltoaseman sisätiloihin eksyneitä talitiaisia sekä synnyttäessä uusia inside-läppiä.

Perillä oltiin jopa suunnilleen aikataulussa, ja avauskonsertti nosti fiilisosaston yhessä heti alkaneen tuttuihin törmäilyn kanssa johonki sellaselle tasolle jota on ehkä helppo tai sit vaikee kuvitella riippuen siitä onko joskus törmänny vastaavanlaiseen tilanteeseen. Joka tapauksessa Good Weather Forecast veti ainaki mun mielestä mahtavan keikan, paras biletysosuus koko festareilla. Tän jälkeisessä duraceltilassa siis päädyin tilanteeseen, jossa yhteen paikkaan sattu vähän liikaa mun tuttuja, ja tuloksena oli huomattava määrä sanoja, käsillä selittämistä plus hymyä per joka sekunti :D Kun siitä oli ees vähän rauhotuttu, seuras yks festareitten tälläki kertaa hienoimmista hetkistä: illan jumalanpalvelus. Ei tällasta ihan missä vaan tapahdu :)

Yks kappale täytyy omistaa ekalle yölle. Etukäteen kuulosti mainiolta jutulta aikasempiin vuosiin verrattuna se, että yövyttäisiin leirikeskuksessa. (Jos oot sitä mieltä että käsittelen asioita liian yksityiskohtasesti, voit aina lopettaa tähän ja tyytyä siihen, että reissu meni tosi hyvin.) Kun paikalle lopulta puolenyön jälkeen selvittiin, bussista ulostautumisen jälkeen harhailtiin pimeessä metässä jotain epämääräsiä kävelyreittejä pitkin pari kertaa väärään suuntaan ja päädyttiin mökkiin, joka näytti ulkoo katottuna säälittävän pieneltä. Sisällä havaittiin onneks, että porukka mahtuu sinne ja patjat ja sähkötki löyty :D Koulumajotuksesta poiketen saatiin jopa aamu- ja iltapalat siellä paikan päällä, mutta suihkujonot (niihin kahteen suihkuun) ja lyhyeks jääneet yöunet koettiin taas... No, pikkuvikoja.

Lauantaipäivä meni ettiessä lisää tuttuja ja kierrellessä muuten aluetta ympäri. Päädyin myös avustamaan festarienkeleitä ekaks enkelikuoron lauluvahvistuksena ja myöhemmin myös kitarallisesti. Päivän paras investointi oli uuden t-paidan ostaminen - muutenhan tällasta ei tarttis ees mainita, mutta sattu käymään niin että tää paita oli vaaleanpunanen :D En oo katunu tätä ostosta, siitä on tullu tosi positiivista palautetta. Muuten päivästä ei oo juuri muuta sanottavaa, perus festarimeininki :) Illan pääkonsertissa pääsin lopulta toiseen riviin 45min jonotuksella, ei mitään verrattuna edellisvuoden lähes kolmetuntiseen jonotukseen :D Toisaalta myöskään Disciple ei yltänyt lähellekään siihen mihin Skillet edellisenä vuonna, mutta huonoks en keikkaa silti sanois. Yö oli samaa sarjaa ku edellinenki, enkä kuulemma ees kuorsannu tällä kertaa :D

Sunnuntaina ei ehtiny tehä paljoo mitään, se tuntu taas liian lyhyeltä... Kotimatka alotettiin Jyväskyläosaston kannalta huonoissa fiiliksissä varsin epäkristillisen paikanvaltausepisodin jälkeen. (Jos joku järkytty siitä, että mullaki oli sillon huono fiilis, ei tarvii lukea tään pitemmälle. Jos ei vielä jääny mieleen niin reissu oli kuitenki tosi hyvä :D) Tunteet kuitenki tasaantu matkan myötä pelaillessa, ja matkan jälkimmäinen puolisko käytettiin yhteen koko vuoden parhaista keskusteluista. Tää helmi keskusteluks lähti luterilaisen kirkon seksuaalivalistuksesta ja pääty erinäisten mutkien, esimerkiks sukupuoli-identiteetin, maailman moraalittomuuden, evoluutioteorian ja henkivaltojen kautta herätysprofetioihin. (Jos oot sitä mieltä, että käytän ihan liikaa vaikeita sanoja ja kirjotan muutenki liian pitkästi niin voit lopettaa lukemisen. Reissu oli kuitenki tosi hyvä.) Tää keskustelu luultavasti jätti kaikki osallistujansa hyvälle tuulelle - ja hyvä niin! :)

Jos joku on (varotuksista huolimatta) lukenu tänne asti niin lopussa kiitos seisoo. Haluun kiittää varsinki kaikkia teitä ihania ihmisiä jotka autoitte tekemään tästä reissusta unohtumattoman, tiedätte ketä ootte! Ja suurimmat kiitokset tietenki Jumalalle, jota ilman tätä tapahtumaa ei olis ees olemassa!!! Oli aivan mahtavaa olla mukana kokemassa Euroopan suurin kristillinen nuorten viikolopputapahtuma jo neljättä kertaa, ens vuonna uusiks! :))))))

Kouluruokatiedettä, osa 2

Kouluruoka on asia, joka herättää välillä vahvojaki ajatuksia ja mielipiteitä ja josta jokaisella lienee enemmän tai vähemmän kokemusta. Vuosien varrella vastaan lilluneet, loiskahtaneet tai ryömineet kouluruoat kannattaa kuitenki esitellä muillekin, koska kaikilla ei aivan samoja kokemuksia ole. Aitona MaLuna kannatan sopivan analyyttista lähestymistapaa aiheeseen, joten aattelin tuoda ihmisten tietosuuteen joitaki keittolan helmiä nyt jo uudemman kerran jatkoksi huippusuositun ykkösosan jälkeen. Viimeviikkonen tomaattinen lohipata ansaitsee ehottomasti kunnian tään tekstin inspiroimisesta... :D

Spagettityyppejä:

-Autiomaaspagetti; maistuu jauholta ja tarttuu kitalakeen. Ei muutu kosteammaksi edes ruokajuoman eikä bolognesekastikkeen avulla.

-Limaspagetti; säästän lukijan tarkemmalta kuvailulta

-Matospagetti; tunnusomaista yhteistyökyvyttömyys lautaselle otettaessa

-Metrispagetti; mistä tätä riittää? Lähes mahdotonta saada lautaselle tai alas kurkusta ilman kunnon viidakkoveistä tai vastaavaa.

Hernekeittotyyppejä:

-Hernelitku; helposti imettävissä pillilläkin. Läiskyy helposti lautasen ulkopuolelle.

-Hernemössö; edellisen vastakohta. Syötävissä myös haarukalla ja veitsellä.

Lihakastiketyyppejä:






(Turha luulla, että näitä pystyy luokittelemaan! Samaa läskisoosia joka kerralla, vain nimet vaihtuvat.)

Puoli kiloa päivässä -ilmiö: havaittavissa kaikenlaisen kasvisaineksen lisääntymisenä tavanomaisissa ruokalajeissa eli muissakin kuin kasvisvaihtoehdoissa. Yleisimmät käytännön ilmenemismuodot porkkana ja paprika eri olomuodoissaan, mutta sellerikin on viime aikoina yleistynyt. (Samaan aikaan kuitenkin jälkiruoat ovat vähentyneet. Seems legit.)

Ei nimi ruokaa pahenna -ilmiö: ruokia pyritään tekemään houkuttelevammiksi mitä mielikuvituksellisimmilla nimillä. Yleensä nämä nimet liittyvät juuri edellä mainittuun vihannesvillitykseen, esimerkiksi Keijun kasvispasta, Puutarhurin possukastike tai Lempeä kasviskeitto.

Loppuun muistutan, että mulla ei edelleenkään oo kouluruokaa vastaan mitään periaatteellista, syön sitä itekin ja useesti jopa hyvällä ruokahalulla. Pyrin vaan tieteellisellä objektiivisuudella ja pienehköllä liiottelulla kertomaan, mitä ruokalassa pahimmillaan voi tulla vastaan ja tällä tavoin pienentämään tyrmistystä, joka seuraa tällasen ruokalajin putkahtaessa vastaan jostain soppakanuunan syövereistä. Alkusäikähdys voi vaihtua jopa voitonriemuiseen hymyyn: on helpompi taistella, jos tuntee vihollisensa esimerkiks näitten analyysien perusteella. Ja ainahan voi hävittyäänkin lähtee vaikka kebabille. ;)

Iskoon Iskoon Iskoon

Eli siis takana mahtava isoskoulutusviikonloppu Ryttylässä! Tätä kirjottaessani oon mahollisesti tulossa kipeeks ja lievän univajeen vaikutukset saattaa olla myös huomattavissa joten koittakaa kestää ;D Taas kerran aattelin miettii tapahtumaa jonkunasteisen matkakertomuksen avulla.

Koeviikon avannut äikän esseevääntö tuli suoritettua ja junamatka sai alkaa viiden hengen ja yhden iPadin ahtautuessa yllättävänkin tilavasti neljälle paikalle. Tiesittekö, että tabletilla voi leikkiä hippaakin? Kyseinen peli ei kuitenkaan kyennyt nousemaan matkan kestohitiksi yli Sanajahdin, johon virtuaaliseen juoksenteluun kyllästymisen jälkeen siirryttiin varsin pian. Sanajahdintäyteisen loppumatkan kohokohta oli ilmainen pizza Tampereen La Garessa, vaikkei tämä yllätys allekirjoittaneen omalle kohdalle osunutkaan. Sen sijaan tuulensuojaan tuli kiskaistua lautasellinen kebabia ranskalaisilla.

Kuinka ollakaan, perillä Rydessä satoi. Porukkamme ei valitettavasti välttynyt sen enempää pyykkitupa-asioilta kuin henkilövahingoiltakaan jyrkemmänpuoleisen nurmikkorinteen kautta oikaistessa, joskin pahimmin osumaa ottanut raaja parani seuraavana päivänä rukouksen seurauksena :) Perille joka tapauksessa päästiin, eikä tavanomainen moikkailuhärdelli ollut sateesta huolimatta sen laimeampi kuin yleensäkään. Ja kappas keppanaa, ensimmäisenä ruokana oli kebabia - ei sen puuttumisesta siis turhaan valitettu edellisessä tapahtumassa. Ironista sinänsä, että pizzapaikassa tuhotun annoksen jälkeen jokin toinen ruokalaji olisi toiminut paremmin. No, pikkuvikoja. Söin siis vain saman verran kuin muutkin ;D Loppuilta sujui mainiosti tuoden mukanaan lisää iloisia jälleennäkemisiä, nopeahkoa puhetta ja lopulta tyypilliset eeppiset keskustelut oivallisen huonetoveriporukan seurauksena. Iltayöstä ei jäänyt juuri muuta mieleen kuin melkoiset naurut kirvoittanut pohdiskelu siitä, voisiko sana "vihtori" kuvata säätilaa: "Rankkaa länsivihtoria luvassa koko maahan" tai vaikkapa "Matalavihtori lähestyy etelästä". Kelloahan ei tosin kukaan tainnut seurata...

En voi kehua nukkuneeni ensimmäistä yötä hyvin, mutta en antanut sen häiritä. Seura oli nimittäin joka tapauksessa sen laatuista, että hyväntuulisuutta ei voinut estää, ja viimeistään aamun laulu- ja rukousosuus nosti fiilikset pysyvästi perustasolle. Illalla noustiin perustason yli ja reippaasti; sain laittaa lahjani täysillä käyttöön käytännön esirukouksen sekä jo klassikoksi nousseen Nooa-leikin muodossa. Erään menoa vierestä seuranneen kaverin kommentti kuului suunnilleen näin: "Sähän oot niinku oisit juonu jotain made in heaven-energiajuomaa". Voitte siis mahdollisesti kuvitella tilanteen jollakin tasolla... ;DDD Loppuilta hiljaisuuden virallisen alkamisen jälkeen sujui pääosin perin hysteerisissä merkeissä mauttoman ja vähemmän mauttoman huumorin höystämänä, meilläkin on kaksi autoa (älkää ees yrittäkö ymmärtää :D). Onneksi asialinjallakin käväistiin, ja pidimme huoneessamme elämäni ensimmäiset rukouslanit. Lopuksi täytyy mainita, että liikunta ennen nukkumaanmenoa todellakin parantaa unen laatua - kiitokset siis vastakkaisen huoneen sporttipoikien lämminhenkisestä vierailusta, joka päättyi torjuntavoittoomme. Pitkästä aikaa oli piristävää osallistua perinteiseen kunnon tyynysotaan.

Sunnuntai oli tietenkin taas liian lyhyt. Mukana ollut kitara päätyi kuitenkin ahkeraan käyttöön, ja parhaimmillaan porrasorkesterimme jammailu toimi erinomaisesti kahdella kitaralla, cajonrummulla, congalla ja kazoopillillä. Joudun jopa myöntämään, että pienen suostuttelun jälkeen vedin Frontside Ollien kokonaisuudessaan... Lähdön aika koitti, ja päädyin musisoimaan koko matkan asemalle kävellessäkin - tulipahan ainakin tehtyä henkilökohtainen ennätys kitaransoiton ja laulamisen aikana kävellyn matkan suhteen. Junamatkan ensimmäinen osuus omistettiin jälleen Sanajahdille, ja väliin otettiin pizzatauko, joka sisälsi esimerkiksi laukunkantoa, tomaatinsyöntiä ja vain osittain epäonnistuneen kokispullotrollauksen. Jälkimmäinen puolisko matkasta teki UNO-kortitkin tarpeellisiksi. Rehellisesti sanottuna tässä vaiheessa väsytti jo, mikä näkyi myös pelimenestyksessä... :D

Väsymys koeviikon keskelläkään ei kuitenkaan ole mitään kertakaikkisen onnistuneen tapahtuman rinnalla. Haluan jälleen kiittää Jumalaa sekä kaikkia ihania ihmisiä, otetaan taas uusiksi! Nähdään ennemmin tai myöhemmin mutta toivottavasti ennemmin, KIITOS tästä!!!! <3